Juha Vikman
Kassavirtablogi 9.6.
Kassavirtablogi 9.6.
Miina luottokelpoisuuden kyljessä
Hörpin eräänä aamuna kahvia ja tutkiskelin Finnairin ensimmäisen kvartaalin tulosraporttia. Ajatus pysähtyi tulosraportin poistoihin ja niitä mietiskellessä kahvikin taisi jäähtyä.
Kuten hyvin tiedetään, Finnair on ollut viime kuukausina oikeammin Finland, lentokoneet ovat olleet enemmän maassa kuin ilmassa. Lentokalusto taisi olla lähes käyttämättä maaliskuun kaksi viimeistä viikkoa, noin 15 % kvartaalista.
Kalusto ei siis juuri kulunut, mutta poistot oli tehty mekaanisesti ohjelman mukaan. Mitä tämä meitä liikuttaa? Ja olisiko Finnair ylipäänsä voinut tehdä toisin?
Tietenkin olisi voinut. Kirjanpitolaki on joustavampi kuin kuvittelemme tai haluamme ymmärtää.
Yritykset pitävät ällistyttävän sitkeästi kiinni suunnitelman mukaisista poistoista, vaikka poistettavien menojen käyttöaste olisi romahtanut. Ylisuuret poistot koronavuodelta aiheuttavat siis tarpeettoman suuren tappion ja heikomman omavaraisuuden. Silloin annetaan yltiövarovainen ja jopa virheellinen kuva tuloskehityksestä ja yhtiön taloudellisesta asemasta.
Sijoittajalle tämä tieto voi tietysti olla arvokas, koska se tarkoittaa, että yritys tekee ”liian huonon” tuloksen ja tämä voi antaa ostomahdollisuuksia.
Poistoihin liittyy miina, jota emme havaitse ennen kuin joskus myöhemmin istumme pankinjohtajaa vastapäätä.
Monilta yrityksiltä jää aikakirjoihin ja aikasarjoihin heikko tulos vuodelta 2020. Yksikin heikko tulos vaikuttaa vuosia luottoratingiin, joka määrittelee paljonko ja mihin hintaan yritys saa rahoittajilta luottoa. Koronakevät kelpaa hetken selitykseksi tilinpäätösanalyyseissä, mutta senkin selitysvoima loppuu aikanaan.
Luottokelpoisuus muodostuu tilikauden tulosten aikasarjana ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Omavaraisuusaste (omat pääomat / taseen loppusumma prosentteina) vaikuttaa ainakin vuoden päättyneen tilikauden jälkeen.
Yksi tulokseen vaikuttava tekijä ovat juuri poistot – siis pitkävaikutteisten hankintojen se osuus, joka kuuluu kyseessä olevalle tilikaudelle. Se on osuus, josta ei enää odoteta kertyvän tuloja.
Jos konepajan työstökoneille ei tule käyttötunteja, ei tuotantokone myöskään kulu käytössä. Vaikka kone teknisesti käyttämättömänäkin vanhenee, konetta on taloudellisesti järkevää käyttää pidempään. Sama koskee lähes kaikkia kuluvia pitkäaikaisia hankintoja.
Yhtiön tulos ei ole oikein laskettu, jos teemme sitkeästi poistot aikaisemman suunnitelman mukaan, vaikka käyttöaste muuttuu. Poistosuunnitelma ei voi olla kiveen hakattu, vaan sitä pitää voida muuttaa silloin, kun syytä on. Samalla se antaa oikeamman kuvan tuloskehityksestä
Kirjanpitolaki joustaa kyllä. Taseen pysyvän vastaavan osalta laki toteaa, että hankintameno poistetaan vaikutusaikanaan. Muistakaa aina professori Martti Saarion luoma peruskallio, meno-tulo -periaate!
Sen sijaan, että takerrumme poisto-ohjelmaan, voimme toimia esimerkiksi seuraavasti.
Ensin selvitämme käyttöasteen todellisen tason. Kuinka paljon pitkävaikutteisen menon käyttö oli alhaisempi kuin hankintaa tehtäessä suunniteltiin?
Sitten yhtiön hallitus päättää, että noudatamme toistaiseksi alempaa poistotasoa. Jos käyttöaste on vaikka 10-20 % normaalista, on poisto niiltä viikoilta/kuukausilta viidesosa suunnitelman mukaisista poistosta. Jos käyttöaste on 20-40 % normaalista on poisto kaksi viidesosaa normaalista. Jos todellinen käyttöaste on yli 75 % normaalista, palataan ennen koronaa laadittuun poistosuunnitelmaan. Näin varmistetaan poistojen muutoksen perustelut.
Muutoksesta on syytä informoida tilintarkastajaa. Lupaa ei tarvitse kysyä, kunhan perustelut ovat selvät. Eikä lupaa voi kysyäkään, koska silloin tarkastajasta tulee päätöksentekijä.
Seuraavaksi laaditaan tilinpäätös muutetun poistosuunnitelman mukaisesti. Tilinpäätöksen liitetiedoissa mainitaan, että poisto on tehty käyttöasteen mukaan. Yhtiön kirjanpitoon lisätään liitetietotosite, joka ei ole julkinen.
Suuret ja/tai kansainväliset yritykset noudattavat IFRS-tilinpäätösperiaatteita. Ne saattavat olla ristiriidassa kirjanpitolain kanssa. Silloin suomalainen lainsäädäntö ratkaisee eivätkä kansainväliset standardit. Tosin yrityksillä voi olla tarve raportoida sijoittajille kansainvälisten standardien mukaisesti. IFRS antaa mahdollisuuden yrityksen tehdä uudelleenarvostusrahaston, joka on massiivinen yhtiön varallisuuteen liittyvä korjausliike.
Jos halutaan tehdä hankintamenojen poistot teoreettisesti oikein, perusteena käytetään investointien jälleenhankinta-arvoa. Taseen käyttöomaisuuden tasearvo ei kerro mitään omaisuuden käyvistä arvoista – se ei ole sen tehtävä. Alarajan arvoille määrittelee vaikeasti arvioitava tulo-odotus.
Nyt tietysti mietitte, kuinka poistosuunnitelman muutos sopii käyttämättömiin rakennuksiin, ravintoloiden remonttikuluihin, pihassa seisovaan autokalustoon, tuotekehitysaktivointeihin ja yrityskaupan fuusioaktiivaan? Kuten ennenkin tiukoissa paikoissa, vastauksen antaa tilintarkastuksen Tarzan, Matti Tiura:
”Tulo-odotus on ratkaiseva. Kyseessä oleviin eriin pitää liittyä ainakin tasearvon suuruinen tulo-odotus. Tämä on sama kuin vaihto-omaisuuden (varaston) ylin arvostusmahdollisuus taseessa.”
Siinä se.
Älkää siis tehkö täysiä poistoja, jos käyttöä ei ole. Jos poistot ovat tarpeettoman suuria, rasitamme turhaan tulosta, omavaraisuutta ja sitä kautta luottoratingiä. Tämä saattaa olla myöhemmin tukevan harmituksen paikka, jos emme saa mieluista luottopäätöstä.
Poistosuunnitelmien muuttumattomuus on turha tabu, eikä se ole oikeaa tuloksen taloushallintoa.
