lauantai 7. marraskuuta 2020

Buffett ja Berkshiren kolmas kvartaali 2020

 7.11.2020/Juha Vikman

Warren Buffettin Berkshire Hathaway Inc. -yhtiön kolmas neljännes 2020 ei tarjonnut suuria yllätyksiä.


Yhtiön kolmannen neljänneksen tulos oli 30,1 miljardia dollaria (=B) korkojen ja verojen jälkeen.


Syyskuun lopussa Berkshiren omistamien Applen osakkeiden arvo oli 111,7B, jossa oli kasvua n. 20B kolmen kuukauden takaiseen.


Yhtiön oma pääoma oli 30.9.2020 419B. 


Berkshire oli hankkinut kolmannella neljänneksellä omia osakkeitaan 9B. Vuodenvaihteen jälkeen omien Berkshire on ostanut omia osakkeitaan 16 miljardilla dollarilla.


Koska viralliseen osavuosikatsaukseen Berkshiren on huomioitava realisoitumattomat arvopapereiden arvonmuutokset, julkistaa yhtiö myös operatiivisen toiminnan (vakuutustoiminta, rautatie & energia ja muiden liiketoimintayhtiöiden) tuloksen, joka oli kolmannella kvartaalilla 5,5B, eli sama kuin toisella kvartaalilla. 


Operatiivisen toiminnan kassavirta oli 2020 3. kvartaalilla 11,8B positiivinen.


Syyskuun lopussa Berkshire kassavarat olivat 142,0B, joista 118,9B oli sijoiettu USAn valtion velkakirjoihin.

torstai 5. marraskuuta 2020

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 2

 Kassavirtablogi 5.11.2020/Juha Vikman

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 2

 

Rahamarkkinat ja

luottamuksen kuilu

 

Kassavirtablogin Mitä ihmettä? -sarjan ensimmäisessä osassa pohdiskelimme taloustieteilijä Bengt Holmströmin kanssa valtion velkaa ja sitä, mikä olisi velkaantumisen ”oikea” määrä. Mutta miltä asia näyttää pankkien silmin? Pankithan ovat tunnetusti elintärkeä sovite yritysten tai kuluttajan ja rahamarkkinoiden välillä.

”Rahan painamisesta” ja ”setelirahoituksesta” puhutaan paljon, mutta näiden termien yhteys arkitalouteen ja omaan pankkitiliin on epäselvä jopa monille rahaa työkseen käsitteleville ihmisille. Mitä rahan painaminen ja setelirahoitus oikein ovat ja mitä tämä rahan taikominen ilmasta tarkoittaa? 

Päätin lähettää ihmettelevät kysymykseni Nordean varatoimitusjohtajalle Ari Kaperille.

Suomessa valtiolla on velkaa noin 140 miljardia euroa, siis noin 60 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tästä on oltu huolissaan, mutta samaan aikaan maailmalla nähdään vielä selvästi raskaampaa velkaantumista.

Yhdysvalloissa velka suhteessa BKT:hen on yli 100 % ja Japanissa jopa yli 200Kysymys on kollektiivisesta luottamuksen kuilusta, joka on finanssijärjestelmän suurin uhka. Ja silloin tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka lähellä tämä kuilu on?

Mitä yksi Suomen johtavista pankkipäättäjistä ajattelee valtion velkaantumisen riskeistä ja luottamukselle rakennetun järjestelmän iskunkestävyydestä? Näin Kaperi vastasi.

 

Ari Kaperi, mitä rahan painaminen oikeastaan tarkoittaa?

”Lähtökohta on sinänsä yksinkertainen. Keskuspankeilla on toimivalta painaa seteleitä ja rahaa, joita välitetään pankkijärjestelmän kautta yhteiskuntaan.”

”Ennen vanhaan kyse oli pelkästään fyysisestä rahasta, mutta tämä perustehtävä pätee nykymaailmassakin, joka toimii käytännössä yksinomaan virtuaalisella rahalla, eli pankkitilillä näkyvänä saldona. Nykyisin keskuspankit ”painavat rahaa” ostamalla valtioiden ja riskittömien yritysten velkakirjoja, sekä rahoittamalla pankkeja turvaavia vakuuksia vastaan.”

”Suuret keskuspankit, esimerkiksi USA:n Federal Reserve, Euroopan keskuspankki ja Bank of Japan ovat ottaneet 2008 alkaneen finanssikriisin myötä erittäin aktiivisen roolin ja lisänneet valtavasti rahan määrää markkinoilla.  Ilman näitä toimenpiteitä rahamarkkinat olisivat menettäneet toimintakykynsä ja kriisin seuraukset olisivat huomattavan paljon vakavammat.  Sama ilmiö toistuu koronakriisissä.”

 

Miten nykyaikainen pankki hankkii rahoituksensa? Onko asiakkaitten talletuksilla enää oikeaa roolia, vai onko kaikki keskuspankkien numeroleikkiä?

”Pankkitoiminnan logiikka on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut täysin.”

”Aina 80-luvun loppupuolelle asti pankki hankki oman rahoituksensa asiakastalletuksina, jonka määrän se pystyi myöntämään lainoja. Muut rahoituskanavat olivat hyvin marginaalisia ja/tai erittäin kalliita. Nykyisin pankki etsii aktiivisesti lainakohteita, joista se luottaa saavansa lainat takaisin, ja hankkii oman rahoituksensa lainakysynnän mukaan.”

”Keskuspankkirahoitus on pankeille tärkeä rahoituskanava, mutta asiakastalletusten merkitys ei ole kadonnut. Eurooppalaisilla liikepankeilla asiakastalletusten osuus on noin puolet pankkien rahoituksesta. Loput hankitaan pääomamarkkinoilta, jossa lähinnä instituutiosijoittajat kuten korkorahastot, muut pankit tai eläkerahastot sijoittavat pankin liikkeelle laskemiin velkakirjoihin. ”

”Hyvä pankki pystyy hankkimaan lähes määrättömästi tällaista rahoitusta.  Keskuspankkirahoituksen rooli on normaalioloissa suhteellisen vähäistä, mutta se toimii tärkeänä takaporttina varsinkin kriisitilanteissa, jossa instituutiosijoittajien luottamus pankkiin tai pankkijärjestelmään on horjunut.”

 

Mutta pankissa olevalle rahalle ei ole fyysistä vastinetta?

”Pankki ei varsinaisesti luo uutta rahaa, koska sen pitää pystyä osoittamaan tallettajilleen, instituutiosijoittajilleen ja keskuspankilleen, että se pystyy maksamaan oman rahoituksensa takaisin. Se pystyy kuitenkin melko vaivattomasti hankkimaan rahoitusta, joka kattaa sen asiakkaiden tarvitsemien lainojen tarpeet.”

”Keskuspankkien aktiivinen rooli rahamarkkinoiden vakauden turvaajana toimii näin ollen koko rahoitusjärjestelmän ja siten myös yritysten rahoituksen perustana.”

 

Mutta mikä on oikea määrä velkaa pankin näkökulmasta? Onko valtioiden velkataakka jo liian suuri?

”Kysymykseen, onko maailmassa tällä hetkellä liikaa velkaa, ei ole olemassa vielä vastausta.  Jos lainanantajat uskovat nyt ja tulevaisuudessa, että saavat rahansa takaisin, ongelmaa ei ole.  Mitkään taloudelliset tunnusluvut tai raja-arvot eivät siihen anna vastausta.”

”Rahan lainaamisessa on aina kysymys luottamuksesta, eli siitä että lainanantaja luottaa saavansa rahansa velalliselta takaisin. Tämä pätee niin mikro- kuin makrotaloudessa, koskee niin kotitalouksia ja yrityksiä, kuin myös pankkeja ja valtioita.”

”Velka sinänsä on tehokkaan taloudenpidon keskeinen elementti. Sen avulla voi tehdä investoinnit ennen kuin oma kassavirta tekee ne mahdollisiksi; sen avulla pystyy vivuttamaan oman pääoman määrän ja tuoton suuremmaksi, ja sen avulla päästään yllättävien tapahtumien yli. Velallisen pitää vain aina varmistaa se, että lainanantajalla ei ole tarvetta puuttua asioiden kulkuun.”

 

Mutta entäs joidenkin valtioiden jättisuuret velat, jotka ovat kaksin- ja jopa kolminkertaisia Suomeen verrattuna?

”USA:n ja Japanin valtiot ovat pystyneet helposti rahoittamaan valtavat alijäämänsä yksinkertaisesti siksi, sijoittavat uskovat takaisinmaksuun.”

”Runsaan rahoittamisen taustalla on kuitenkin suuri huoli – jos usko velallisten kykyyn lainojen takaisinmaksuun heikentyy laajasti ja samanaikaisesti, kaikki haluavat saatavansa heti takaisin. Silloin yksittäisen yrityksen tai valtion vahva talousasema ei riitäkään”

”Ongelma on se, että luottamuksen kehitystä on mahdoton ennustaa.  Se on samaan aikaan yksilöllistä – siis lainanantajan ja velallisen välistä – ja kollektiivista, jolloin suuri joukko lainanantajia tulkitsee tilanteen saman lailla.”

”Jälkimmäinen tilanne on hyvin vaarallinen, koska silloin yksittäisen velallisen tilanne ei välttämättä ole ratkaiseva.  Kollektiivisen tulkinnan riski on luonnollisesti viime vuosina kasvanut, koska velkaa ja sitä kautta lainanantajia on huomattavasti enemmän kuin ennen ja koska olemme eläneet hyvin pitkän epävarmuuden ajan. Se alkoi vuonna 2018, ja lisäksi pandemia on kasvattanut vahvasti tätä epävarmuutta.”

maanantai 12. lokakuuta 2020

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 1


Juha Vikman

Kassavirtablogi 12.10.2020


MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 1



Minulla on paljon yrittäjäasiakkaita, jotka ovat olleet viime kuukausina lievästi sanoen hämillään siitä mitä taloudessa tapahtuu. He esittävät kysymyksiä, jotka ovat yhtä aikaa yksinkertaisia ja hyvin monimutkaisia.

Miten on mahdollista, että planeetalla kaikki ottavat niin paljon velkaa? Milloin velat maksetaan pois? Kuka lainaa nollakorolla? 

Yrittäjien kysymykset liittyvät tulevaisuuden epävarmuuteen. Olen työssäni pyrkinyt lieventämään tätä epävarmuutta. Olen laatinut tuhansia ennusteita toiminnasta ja sen vaikutuksista kannattavuuteen, kassavirtaan ja vakavaraisuuteen. Mutta korona teki hetkeksi ennustamisesta mahdotonta.

Olen väistellyt vastausta asiakkaitten kysymyksiin, koska en aina tiedä mitä vastaisin. Olen pitänyt tärkeänä, että yritys reagoi ympäristöön ja työskentelee päättäväisesti toiminnan kannattavuuden eteen – sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Virusepidemia lyhensi tähtäysmatkaa ratkaisevasti. Pandemia oli totaalinen poikkeustila ja sen pahimpina hetkinä kyse oli selviytymisestä.

Kyse on kansantaloudesta, joka on valtava näkymätön järjestelmä jossain yritysten todellisuuden taustalla. Yritysten pitää vain luovia sen mukana, tuntea pelisäännöt ja tavoitella positiivista kassavirtaa. Mutta tunnen velvollisuudekseni löytää näihin kysymyksiin jonkinlaisia vastauksia.

Viimekeväisen koronan yleistukikeskustelun yhteydessä minulla oli onni päästä vaihtamaan ajatuksia talouden nobelistin, professori Bengt Holmströmin kanssa. Lähetin Holmströmille uuden viestin ja kysyin mitä hän ajattelee asiakkaitteni kysymyksistä. Holmström vastasi ystävällisesti ja perusteellisesti.

Seuraava teksti perustuu kirjeenvaihtooni Holmströmin kanssa.


1.     Mikä on oikea määrä velkaa?

Eräs asiakkaani sanoi ”minut on kasvatettu niin, että maksetaan velat pois niin nopeasti kuin se on mahdollista”. Monet yrittäjät ja yksityishenkilöt ajattelevat näin. Mitä enemmän velkaa toisille, sitä enemmän omaa päätösvaltaa on luovutettu ulos. Mutta samaan aikaan kaikki todistelevat, että kansantalous on eri juttu.

Holmströmin mukaan valtioiden tasolla velkaantuminen on paradoksi: rahajärjestelmä on turvallisempi, kun velkaa on enemmän – ellei sitä ole niin paljon, että valtiota kohtaan syntyy epäluottamusta.

”Valtion velat tyypillisesti kasvavat kasvun myötä. Heilahtelua tietysti tapahtuu, mutta trendimäinen kasvu on perussääntö. Valtion laina on joillekin toimijoille turvallinen ”parkkipaikka” säästöille. Jos valtio ei ota velkaa yksityinen sektori pyrkii kehittämään turvallisia paikkoja sijoittaa rahaa, mutta se voi tehdä rahajärjestelmästä epävakaamman.”

Paljonko on sitten ”oikea määrä” velkaa tässä vaiheessa?

”Kun katsotaan tämän päivän tilannetta, on ilmeistä, että velkaa tullaan ottamaan niin paljon globaalisti lisää, ettei sitä makseta samanarvoisena takaisin. Uskon, että velkoja lykätään (roll over), kunnes talous pääsee jotenkin jaloilleen, ja sitten veronnoston ja inflaation kautta hoidetaan velkatason lasku.”

Holmström sanoo, että lähes kaikki valtiot ovat jättäneet velkojaan maksamatta historian jossain vaiheessa.

”Suomi taitaa olla ainoa poikkeus tästä säännöstä, ja hyödymme siitä edelleen. Useimmin valtiot tietysti maksavat velkoja takaisin uudella velalla ja inflatoimalla hallitsemattoman velan. Molemmissa tapauksissa velka maksetaan takaisin, mutta tietysti eriarvoisena kuin alun perin sijoittajat kuvittelivat.”


2. Miksei valtion lainasammio ole rajaton?

Kun korona iski maaliskuussa 2020, luoton saaminen oli kohtuullisten luottoratingin yrityksille poikkeuksellisen helppoa. Tästä kiitos kuuluu Finnveran ja pankkien yhteistyölle. Mutta syksyllä luottorating astuu uudelleen kuvaan ja luoton saantia rajoitetaan selvästi. Ja se juuri on luotonantajia valvovien viranomaisten tavoite. Ratingin rinnalla luotonsaantiin vaikuttavat vakuudet ja ne rajoittavat useimpien yritysten lainojen määrää ja hintaa.

Arkijärjellä ajateltuna tulee nopeasti kysymys: Miksei valtio auta kaikkia yrityksiä saamaan tarvitsemaansa määrää luottoja (jotka maksetaan takaisin), jos kerran nykyisessä taloustilanteessa valtio saa tarvitsemansa määrän luottoja olemattomalla korolla? Suomessa pankit ja Finnvera toimivat loistavasti yhteen, ja tämä yhteistyö voisi tuoda meille kilpailukykyä viennissä.

”Valtiot ja keskuspankit pyrkivät pitämään toimintakykyisiä yrityksiä hengissä mahdollisuuksien mukaan. Toimiva, hyvän bisnesmallin yritys on korona-ahdingon takia pelastamisen arvoinen. Mutta miten pitkään valtio tähän pystyy, ja miten pitkään tähän on tarve, on vaikea arvioida,” Bengt Holmström sanoo.

”Valtion liiallinen tuki voi johtaa vaarallisen balanssiin vanhan pelastamisen ja uuden luomisen välillä. Täytyy asettaa katse eteenpäin, ja nojautua yksityissektorin kykyyn sopeutua, ja keksiä uusia tuotanto- ja toimintatapoja. Paljon työn uudelleenallokointia on edessä.”


3. Onko velka terveellistä?

Yritysten velattomuus on tietyllä tavalla mahdottomuus. Kaikilla toimivilla yhtiöillä on velkaa, ostolaskuja, arvonlisä- ja ennakonpidätysvelkaa, yhteisöverovelkaa. Ne eivät välttämättä ole erääntyneitä, mutta on mahdotonta maksaa toiminnan kuluja koko ajan käteisellä. Velattomuudella tarkoitetaan yritysten kohdalla, ettei ole velkakirjalainoja tai erääntyneitä maksuja.

Kuten mainittiin, liika velka johtaa päätösvallan valumiseen toisille. Toisaalta velattomat yhtiöt saattavat muuttua varovaiseksi, ne eivät hae kasvua riittävän aggressiivisesti vaan hakevat nopeinta kasvuvauhtia, jota voivat toteuttaa ilman lainojen nostoa.

Peruskysymys siis kuuluu: Johtaako velattomuus tehottomuuteen? Olisiko kysymys varjelusta ja varmistamisesta? (Tällä en tarkoita Google/ Alphabetin, Facebookin, Microsoftin ja Applen kaltaisia yhtiöitä.)

”Aivan oikein. Velka velvoittaa takaisinmaksuun. Se on omiaan asettamaan paineita yritysjohdolle. Nuo mainitsemasi yritykset eivät varsinaisesti tällaisia paineita tarvitse, koska niitä johtavat omistajat, joten kannustimet ovat kunnossa. Toinen tärkeä aspekti on se, että velan kautta voidaan aktivoida yrityksen kiinteää pääomaa eli luoda likvidejä varoja passiivisesta pääomasta kollateraalin kautta. Velka on halvin ja myös vanhin tapa rahoittaa toimintaa.”

Holmström muistuttaa, että ilman velkarahoitusta eläisimme köyhän elämää.

”Mainitsemasi yritykset ovat ottaneet velkaa ostaakseen omia osakkeitaan. Kuulostaa järjettömältä tai edesvastuuttomalta, mutta sitä se ei ole. Kysymys on turvallisen kollateraalin luomisesta, jota voidaan käyttää esimerkiksi repo-markkinoilla.”

Jo ennen koronaa oli varovaisuutta ilmassa investointien suhteen. Hyvien yhtiöiden (luottoratingilla mitattuna) investoinnit vähenivät, yrityskaupoissa olivat liikkeellä kaikkein vakavaraisimmat, siis ne jotka eivät tarvinneet välttämättä ulkopuolista rahoitusta. Iät ja ajat on ajateltu, että korkotason lasku lisää investointeja. Mutta eikö niin olekaan?

Holmströmin mukaan valtavan epävarmuuden psykologia saa rahat pysymään pankkitileillä.

”Epävarmuus on valtava. Kukaan ei tiedä milloin korona rauhoittuu, pelko häviää ja maailma alkaa palata normaaliin tilaan. Ennen kuin tästä tulee selkeämpiä merkkejä investoinnit pysyvät alhaalla, vaikka korot ovat alhaiset. Pankkitilit ovat pullollaan ja reservit kasvavat. Suomessa tarjotaan yrittäjille valtion tukea lainanottoon, mutta se ei käy kovin hyvin kaupaksi.”


Johtopäätökset:

Valtion velanoton rajoja ei pysty etukäteen vetämään.

Suunta on selvä; yritysten tukeminen pitikin aloittaa silloin kun se aloitettiin. Sitä pitää jatkaa toistaiseksi, koska ei tiedetä milloin lopettava – ei ainakaan vielä.

Jos suorat tuet ovat kohta aika lopettaa, olisi kuitenkin jatkettava edullisten (=olemattomien vakuusvaatimusten) lainojen myöntämistä yrityksille. Ei ole kohtuutonta myöntää esimerkiksi Finnveran kautta luottoja. Ja kysymys elinkelpoisuudesta voidaan kohta ohittaa.  Jos yritys on olemassa kaiken tämän jälkeen syyskuussa, se todellakin todistanut elinkelpoisuutensa!



Sanastoa

Luottorating = Luottoratingistä lisää minun ja Matti Apusen kirjassa Hyvä omistaja: Mitä suomalainen PK-yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta.

Repo-markkinat = Repo (repurchase agreement) on takaisinostositoumus, eli rahoituksen antaja myöntää varat panttia (vakuuksia) vastaan ja myyjä sitoutuu lunastamaan sen tyypillisesti seuraavana päivänä takaisin.

Inderesin Marianne Palmun mukaan repo on ”isojen pelureiden panttilainaamo. Esimerkiksi USA:n repo-markkinalla toimijat joko hakevat tai myöntävät lyhytaikaista rahoitusta vakuuksia eli USA:n velkapapereita, vastaan: ”Markkinan koko on valtava, 3 000 miljardia dollaria, ja se on elinehto monen muun markkinan (mm. velkakirjamarkkina) toimivuudelle.”

https://www.inderes.fi/fi/artikkeli/repo-markkina-rautalangasta-vaantaen-isojen-pelureiden-panttilainaamokollateraali

Kollateraali = Takuut, velkoja vastaava varallisuus.



lauantai 8. elokuuta 2020

Buffettin korona-kvartaali -30.6.2020, lyhyt yhteenveto taloudesta

 8.8.2020/Juha Vikman

Berkshire Hathaway Inc. toisen neljänneksen tulos oli 26,3 miljardia dollaria (=B); tulos ilmoitetaan korkojen ja verojen jälkeen.

Yhtiön oma pääoma oli 30.6.2020 397B. Kesäkuun lopussa Berkshiren omistamien Applen osakkeiden arvo oli 91,5B, jossa oli kasvua n. 27B kolmen kuukauden takaiseen.

Berkshire oli hankkinut omia osakkeitaan 5,1B (1822 A-sarjan osaketta ja 26,3 miljoonaan B-sarjan osaketta, joiden keskihinta oli vajaat 176 dollaria osakkeelta). B-sarja osakkeen noteeraus oli perjantaina pörssin kaupankäynnin loppuessa 209,48 dollaria. A-sarjan osakkeen perjantain 6.8. noteeraus oli 314 333,88 dollaria.

Koska viralliseen osavuosikatsaukseen Berkshiren on huomioitava realisoitumattomat arvopapereiden arvonmuutokset, julkistaa yhtiö myös operatiivisen toiminnan (vakuutustoiminta, rautatie & energia ja muiden liiketoimintayhtiöiden) tuloksen, joka oli toisella kvartaalilla 5,5B (2020 1. kvartaali oli 5,9B ja 2019 2. kvartaali oli 6,1B).

Operatiivisen toiminnan kassavirta oli 2020 2. kvartaalilla 10,7B positiivinen.

Kesäkuun lopussa Berkshire kassavarat olivat 142,8B, joista 120,8B oli USAn valtion velkakirjoissa.

Koronaviruksen vaikutukset alkoivat yhtiön mukaan maaliskuusta alkaen, eikä niiden kestoa tai laajuutta voi vielä arvioida.



tiistai 9. kesäkuuta 2020

Miina luottokelpoisuuden kyljessä

Juha Vikman
Kassavirtablogi 9.6.


Miina luottokelpoisuuden kyljessä

Hörpin eräänä aamuna kahvia ja tutkiskelin Finnairin ensimmäisen kvartaalin tulosraporttia. Ajatus pysähtyi tulosraportin poistoihin ja niitä mietiskellessä kahvikin taisi jäähtyä.
Kuten hyvin tiedetään, Finnair on ollut viime kuukausina oikeammin Finland, lentokoneet ovat olleet enemmän maassa kuin ilmassa. Lentokalusto taisi olla lähes käyttämättä maaliskuun kaksi viimeistä viikkoa, noin 15 % kvartaalista.
Kalusto ei siis juuri kulunut, mutta poistot oli tehty mekaanisesti ohjelman mukaan. Mitä tämä meitä liikuttaa? Ja olisiko Finnair ylipäänsä voinut tehdä toisin?
Tietenkin olisi voinut. Kirjanpitolaki on joustavampi kuin kuvittelemme tai haluamme ymmärtää.
Yritykset pitävät ällistyttävän sitkeästi kiinni suunnitelman mukaisista poistoista, vaikka poistettavien menojen käyttöaste olisi romahtanut.  Ylisuuret poistot koronavuodelta aiheuttavat siis tarpeettoman suuren tappion ja heikomman omavaraisuuden. Silloin annetaan yltiövarovainen ja jopa virheellinen kuva tuloskehityksestä ja yhtiön taloudellisesta asemasta.
Sijoittajalle tämä tieto voi tietysti olla arvokas, koska se tarkoittaa, että yritys tekee ”liian huonon” tuloksen ja tämä voi antaa ostomahdollisuuksia.


Poistoihin liittyy miina, jota emme havaitse ennen kuin joskus myöhemmin istumme pankinjohtajaa vastapäätä.
Monilta yrityksiltä jää aikakirjoihin ja aikasarjoihin heikko tulos vuodelta 2020. Yksikin heikko tulos vaikuttaa vuosia luottoratingiin, joka määrittelee paljonko ja mihin hintaan yritys saa rahoittajilta luottoa. Koronakevät kelpaa hetken selitykseksi tilinpäätösanalyyseissä, mutta senkin selitysvoima loppuu aikanaan.
Luottokelpoisuus muodostuu tilikauden tulosten aikasarjana ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Omavaraisuusaste (omat pääomat / taseen loppusumma prosentteina) vaikuttaa ainakin vuoden päättyneen tilikauden jälkeen.
Yksi tulokseen vaikuttava tekijä ovat juuri poistot – siis pitkävaikutteisten hankintojen se osuus, joka kuuluu kyseessä olevalle tilikaudelle. Se on osuus, josta ei enää odoteta kertyvän tuloja.
Jos konepajan työstökoneille ei tule käyttötunteja, ei tuotantokone myöskään kulu käytössä. Vaikka kone teknisesti käyttämättömänäkin vanhenee, konetta on taloudellisesti järkevää käyttää pidempään. Sama koskee lähes kaikkia kuluvia pitkäaikaisia hankintoja.
Yhtiön tulos ei ole oikein laskettu, jos teemme sitkeästi poistot aikaisemman suunnitelman mukaan, vaikka käyttöaste muuttuu. Poistosuunnitelma ei voi olla kiveen hakattu, vaan sitä pitää voida muuttaa silloin, kun syytä on. Samalla se antaa oikeamman kuvan tuloskehityksestä
Kirjanpitolaki joustaa kyllä. Taseen pysyvän vastaavan osalta laki toteaa, että hankintameno poistetaan vaikutusaikanaan. Muistakaa aina professori Martti Saarion luoma peruskallio, meno-tulo -periaate!


Sen sijaan, että takerrumme poisto-ohjelmaan, voimme toimia esimerkiksi seuraavasti.
Ensin selvitämme käyttöasteen todellisen tason. Kuinka paljon pitkävaikutteisen menon käyttö oli alhaisempi kuin hankintaa tehtäessä suunniteltiin?
Sitten yhtiön hallitus päättää, että noudatamme toistaiseksi alempaa poistotasoa. Jos käyttöaste on vaikka 10-20 % normaalista, on poisto niiltä viikoilta/kuukausilta viidesosa suunnitelman mukaisista poistosta. Jos käyttöaste on 20-40 % normaalista on poisto kaksi viidesosaa normaalista. Jos todellinen käyttöaste on yli 75 % normaalista, palataan ennen koronaa laadittuun poistosuunnitelmaan. Näin varmistetaan poistojen muutoksen perustelut.
Muutoksesta on syytä informoida tilintarkastajaa. Lupaa ei tarvitse kysyä, kunhan perustelut ovat selvät. Eikä lupaa voi kysyäkään, koska silloin tarkastajasta tulee päätöksentekijä.
Seuraavaksi laaditaan tilinpäätös muutetun poistosuunnitelman mukaisesti. Tilinpäätöksen liitetiedoissa mainitaan, että poisto on tehty käyttöasteen mukaan. Yhtiön kirjanpitoon lisätään liitetietotosite, joka ei ole julkinen.
Suuret ja/tai kansainväliset yritykset noudattavat IFRS-tilinpäätösperiaatteita. Ne saattavat olla ristiriidassa kirjanpitolain kanssa. Silloin suomalainen lainsäädäntö ratkaisee eivätkä kansainväliset standardit. Tosin yrityksillä voi olla tarve raportoida sijoittajille kansainvälisten standardien mukaisesti. IFRS antaa mahdollisuuden yrityksen tehdä uudelleenarvostusrahaston, joka on massiivinen yhtiön varallisuuteen liittyvä korjausliike.
Jos halutaan tehdä hankintamenojen poistot teoreettisesti oikein, perusteena käytetään investointien jälleenhankinta-arvoa. Taseen käyttöomaisuuden tasearvo ei kerro mitään omaisuuden käyvistä arvoista – se ei ole sen tehtävä. Alarajan arvoille määrittelee vaikeasti arvioitava tulo-odotus.
Nyt tietysti mietitte, kuinka poistosuunnitelman muutos sopii käyttämättömiin rakennuksiin, ravintoloiden remonttikuluihin, pihassa seisovaan autokalustoon, tuotekehitysaktivointeihin ja yrityskaupan fuusioaktiivaan? Kuten ennenkin tiukoissa paikoissa, vastauksen antaa tilintarkastuksen Tarzan, Matti Tiura:
”Tulo-odotus on ratkaiseva. Kyseessä oleviin eriin pitää liittyä ainakin tasearvon suuruinen tulo-odotus. Tämä on sama kuin vaihto-omaisuuden (varaston) ylin arvostusmahdollisuus taseessa.”
Siinä se.


Älkää siis tehkö täysiä poistoja, jos käyttöä ei ole. Jos poistot ovat tarpeettoman suuria, rasitamme turhaan tulosta, omavaraisuutta ja sitä kautta luottoratingiä. Tämä saattaa olla myöhemmin tukevan harmituksen paikka, jos emme saa mieluista luottopäätöstä.
Poistosuunnitelmien muuttumattomuus on turha tabu, eikä se ole oikeaa tuloksen taloushallintoa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Korona löi Buffettin polvilleen

Korona löi Buffettin polvilleen
Juha Vikman

Vapun jälkeinen lauantai-iltapäivä: Valmistelen evästä ja odotan Berkshire Hathawayn yhtiökokouslähetyksen alkua klo 23 Suomen aikaa. Mietiskelen mielessäni, mitä numerot mahtavat näyttää. Odotan mittavaa tappiota, vastapainoksi viime vuoden viimeisen neljänneksen arvonmuutoksille, jotka toivat BRK:n kassaan 54 miljardia windfallia.
Silti kun BRK:n tiedote ja sen mukana luvut tulevat, ne osuvat kovaa ja kipeästi. BRK tekee edelleen operatiivista voittoa 5,9 miljardia dollaria, mutta sijoituksista on sulanut Suomen valtion budjetin verran, tarkalleen 55,6 miljardia.
Kassavirta (+ 6,8 mrd) on raiteillaan, mutta silti. Minkäänlaista tulosvaroitusta ei tullut.
Olisiko se ollut paikallaan? Osakkeenomistajana vastaan: kyllä. Tosin en ollut tammikuussa yhtä huolissani, kun viime vuoden viimeisen neljänneksen joululahja tuli. Taidan sietää paremmin myönteisiä yllätyksiä. Tosin jos lopputulos poikkeaa arviosta, on aina syytä olla huolissaan – lähinnä omasta osaamisestaan.


Olen hiukan hämilläni. Buffett itse kertoo varautuvansa ”naurettavuuksiinkin”, mutta joutuu silti kirjaamaan massiiviset tappiot. Horjuuko uskoni?
Yksi Buffettin suosikkisanontoja on: ”Mitään yksittäisen päivään liittyvää lukua ei pidä ottaa liian vakavasti”. Ymmärrän tämän ajatuksen taas hiukan paremmin.
BRK:n osavuosikatsauksen päätöshetki sattui olemaan maaliskuun loppu. Jos se olisi sattunut olemaan helmikuu, olisimme ylistäneet kuinka Buffett menestyy kriisissäkin loistavasti! Jos taas BRK:n taloustilanne arvioitaisiin huhtikuun lopussa, niin tappio olisi vielä suurempi. Pitäisimme Buffettin bisneksiä ja osaamista heikkoina. Ja kaikki nämä lausunnot antaisimme yhtä vakuuttuneina oman analyysimme viiltävästä tarkkuudesta.
BRK:n sijoitusten arvon alentumisella on laajempikin merkitys. Ne heijastelevat globaalien menestysyritysten liiketoiminnan arvon alentumista ja lähitulevaisuuden odotuksia.
Järisyttävät 56 miljardia. Tällainen on koronan hinta yhdelle jättiläisyritykselle.
Kassavirrasta ja liiketoimintayhtiöiden tuloksista Buffett on pitänyt huolen, mutta kriisin pitkittyessä tämä tulee yhä vaikeammaksi. Arvot voivat aikanaan palautua, mutta mitkä yrityksistä ovat silloin mukana sitä todistamassa?
Ja mitä sitten teemme, jos virusta seuraavatkin luottolama ja heinäsirkat? Jos Berkshirekin joutuu lopettamaan yrityksiä vaikka yhtiön kassassa on yli 100 miljardia (!) riihikuivaa rahaa, on uskottava, että selviytyminen alkaa muuttua entistä enemmän arpapeliksi.
BRK:n tappio on niin suuri, että jos on jokin keino varjella taloutta tämänkaltaiselta, se pitää tehdä. Vaikka se tarkoittaisi melkein elinkelpoisuutensa menettäneiden yritysten tilapäistä auttamista. Niillekin pitää antaa mahdollisuus selvittää ongelmansa – selviytymistaistelua ei saa lopettaa kesken. Siksi olen puhunut voimakkaasti yritysten yleistuen puolesta (Ks. aiempi Kassavirtablogi)
Olemme nyt kiekko-ottelun päätöserässä kahden maalin takaa-ajoasemassa, mutta henki on päällä. Jos yleistukea ei tule, efekti on sama kuin joku sammuttaisi hallista valot ja sanoisi, että peli on ohi. Älä yritä enää.


Berkshiren etäyhtiökokous on minun historiassani ensimmäinen, jossa Buffettin sidekick Charlie Munger ei ole lavalla. Hänen paikkansa oli ottanut Greg Abel, josta on povattu Buffettin seuraajaa. Odotin ilmoitusta asiasta jo lauantaina, mutta ehkä juuri tässä tilanteessa Buffettin vetäytyminen olisi näyttänyt pahalta.
Pian 90-vuotias Buffett on selvästi energisempi ja aktiivisempi kuin parina viime vuonna. Hän aloittaa kokouksen lähes puolentoista tunnin monologilla, joka on sekoitus historiakatsausta ja filosofiaa. Hän käyttää ensimmäistä kertaa kalvoja, jotka ovat kömpelöhköjä ja kotikutoisen oloisia. Alan epäillä, mitä tästä tulee.
Sisältö on kuitenkin lopulta selkeä: Amerikka on toipunut kriiseistä ennenkin. ”Never bet against America,” hän toistaa.
Buffett on ennenkin tunnustanut virheitään. Tämänkertainen tunnustus koskee lentoyhtiöitä. Huhtikuussa BRK myi 6,5 miljardilla USA:n neljän suurimman lentoyhtiön osakkeita.
”Minun virheeni, näkemykseni muuttui”, Buffett sanoo. ”Kun on aika luopua, emme trimmaa omistuksia, vaan myymme kaiken.”
Berkshiren valmius liikkua on edelleen tallella. Yhtiön kassassa oli maaliskuun lopussa rahaa lähes 125 miljardia. ”Olemme valmiita tekemään ison sijoituksen, vaikka 50 miljardia maanantaina, jos hyvä tilaisuus ilmenee,” Buffett vakuuttaa. BRK on myös tarvittaessa valmis lainaamaan rahaa omille yhtiöilleen.
Muuten pohdinta on aiemmilta vuosilta tuttua: ”Osakkeisiin pitäisi suhtautua kuin maatilaan. Mieti mitä se tuottaa, ei sitä, mitä siitä tarjotaan milloinkin.”
Greg Abel pääsee ensimmäisen kerran kunnolla ääneen vasta, kun kokous on kestänyt yli kolme tuntia. Abel on kokenut talousmies, mutta muutama rahoitusmarkkinoita koskeva kysymys osoittaa selvästi Abelin osaamisen ohuuden Buffettiin verrattuna.
Entä onko hänellä Buffettin verratonta kykyä filosofiseen ja moraaliseen pohdintaan? Eipä taida olla.


Buffettilta kysytään jälleen hänen omasta vetäytymisestään. Vastaus noudattelee tuttua linjaa. Hän sanoo, ettei ole muuttanut testamenttiaan, jossa 90 % hänen omaisuudestaan sijoitetaan S&P500 -indeksirahastoon. 
Ajatukseen BRK:n hajottamisesta tai jakautumisesta hän suhtautuu epäillen. Se aiheuttaisi todennäköisesti veroseuraamuksia (=verojen turhaa maksua), ja konsernin etu on siirrellä pääomia vapaasti sinne missä niitä tarvitaan sieltä mistä niitä syntyy. 
Buffett puhuu pitkään Yhdysvaltain keskuspankin pelastusohjelmasta PPP:stä (Paycheck Protection Program). Hänen mukaansa FED teki oikein, kun tarjosi markkinoille paljon rahaa asiallisille (decent) yhtiöille. FED:in Jerome Powellin oli tällä kertaa helpompi lisätä rahaa markkinoille kuin hänen edeltäjillään vuoden 2008 finanssikriisissä, koska pankit ovat nyt paremmassa kunnossa. Mietiskelen, että ehkäpä tämä pätee myös Suomessa.
Useat taloustieteilijät ovat sanoneet, että meidän on autettava mieluummin ihmisiä kuin yrityksiä. Buffett sanoo olevansa sataprosenttisesti sen takana, että autetaan työntekijöitä, jotka eivät ole tehneet mitään väärin. Tulkitsen itse niin, että Buffettin ajatus tarkoittaa työntekijöiden auttamista yritysten kautta
Poliittinen korrektius edellyttää nyt, että meidän olisi tuomittava yhtiöiden omien osakkeiden hankkiminen. Normaalisti yrityksen on suositeltavaa ostaa omia osakkeitaan, kun niiden hinta on alempi kuin oikea arvo. Siihen Buffett ei vastannut, onko oikein, että yhtiö ostaa omia osakkeita silloin, kun kurssi laskee ja samanaikaisesti irtisanotaan ja haetaan yhteiskunnan tukea
Buffett uskoo, että korot tulevat olemaan alhaalla pitkään. Siksi on syytä omistaa osakkeita. Negatiiviset korot saavat Buffettin normaalin sanavalmiuden hyytymään.
”Olen ollut koroista pitkään väärässä. Negatiiviset korot ovat ehkä mielenkiintoisin kysymys talouselämässä koskaan.”
Vielä yksi yllätys. En ole koskaan kuullut Buffettin ottavan kantaa sosiaalipolitiikkaan yhtä selkeästi kuin nyt. ”Jokaisen pitäisi pystyä elättämään itsensä ja perheensä tekemällä 40 tuntia viikossa töitä. Olemme rikas perhe ja meidän täytyy pitää ihmisistä huolta. Menemme oikeaan suuntaan kansakuntana, mutta kovin hitaasti.”


Kello on sunnuntaiaamuna 4.14. Eväät on syöty ja Omahan oraakkelin puhe on päättymässä. Hän lopettaa sen toistamalla päivän läpitunkevan teeman:
”Never – never – bet against America.”

torstai 16. huhtikuuta 2020

Yritysten pelastusrengas

Juha Vikman
Yritysten pelastusrengas

Koronapandemia on ajanut suomalaiset yritykset kassakriisiin ilman yritysten omaa syytä. Vastauksena tähän ongelmaan tarvitaan julkisen tuen muoto, joka ei ole puhdas laina, mutta ei myöskään täysin vastikkeeton avustus.
Ja ennen kaikkea tarvitaan tukimuoto, joka olisi niin yksinkertainen ja nopea, että apu ehtii ajoissa perille. Aikaa on todella vähän. Tässä on malli, joka täyttää nämä kriteerit.

Tilanne on historiallinen, koska pandemian torjumiseksi käyttöön otetut keinot merkitsevät käytännössä elinkeinovapauden osittaista ja hetkellistä kumoamista. Yrityksillä ei ole oikeutta tuottaa niitä palveluita tai valmistaa niitä tuotteita, joita varten ne ovat alunperin olemassa. Koska sulkutoimien ja kassakriisin lopullinen kesto on hämärän peitossa, yritysten on erittäin vaikea mitoittaa sopeutustoimiaan ja normaaliehtoiset rahoitusneuvottelut ovat erittäin hankalia.
Tätä laadittaessa näyttää epätodennäköiseltä, että Finnveran 12 miljardin takauslimiitti tulisi täyttymään. Takausprosessi on työläs ja tuki voi jäädä tulematta tai tukipäätös tulee liian myöhään ja yritys on ajautunut konkurssiin tai muuten toimintakyvyttömyyteen.
Jos yritysten ainoaksi mahdollisuudeksi jää normaalimuotoisen pankkilainan hakeminen, yritykset kokevat sen voimakkaan epäoikeudenmukaiseksi. Ne katsovat, etteivät olisi voineet mitenkään järkevästi varautua käsillä olevin pandemian vaikutuksiin ja mittakaavaan.
Tarvitaan uusi selviytymisinstrumentti, joka on yhtä helppokäyttöinen ja yksiselitteinen kuin pelastusrengas.

Hahmottelin kolmisen viikkoa sitten tällä palstalla ajatusta säilymislainasta. Ajatus on nyt jalostunut yksityiskohdissaan pitkällisissä keskusteluissa Seppo Tyynelän, Matti Tiuran ja Matti Apusen kanssa.
Säilymislaina on tarkoitettu lähtökohtaisesti kaikille pienille ja keskisuurille yrityksille, ei kuitenkaan toiminimille, jotka eivät yleensä ole yrityksiä vaan henkilön ammatinharjoittamista. Kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt kuuluisivat tämän järjestelyn piiriin, jos niiden oman pääoman ehdot täyttyvät.
Lainan määrä olisi enintään neljännes tuoreimman tilinpäätöksen (12 kk:n tasolle normalisoitu) kiinteiden kulujen määrästä. Se olisi lähtökohtaisesti kertalyhenteinen eli ns. bullet-laina.
Säilymislaina olisi siis nimensä mukaisesti ensisijaisesti laina, mutta siinä on tukiulottuvuus.
Laina olisi yrityksille viiteen vuoteen saakka koroton. Jos takaisinmaksu tapahtuu kaksi vuotta lainan nostamisesta, maksetaan pääomasta takaisin 70 %. Kolmen vuoden kuluttua lainasta maksetaan takaisin 80 % ja neljän vuoden kuluttua 90 %. Alle viiden vuoden tapahtuvissa lyhennyksissä yritys saa siis kannustimen ja nopeutetun maksun tapauksessa tukea.
Jos takaisinmaksu tapahtuu yli 5 vuoden kuluttua, niin kuuden vuoden kuluttua lainansaaja maksaa 110 % lainan pääomasta, seitsemän vuoden kuluttua 120 %, kahdeksan vuoden jälkeen 130 %, yhdeksän vuoden jälkeen 140 %, ja kymmenen vuoden kuluttua 150 %.
Johtopäätös #1: Malli on hyvin ennustettava.

Kuten todettua, yritysten tukeminen on erittäin aikakriittinen kysymys. Siksi lainaan oikeutetut yritykset on osoitettava suhteellisen suoraviivaisella ja nopealla menettelyllä; selkeillä periaatteilla mutta ilman hidasta, tapauskohtaista detaljiarviointia.
Tämä saadaan laskemalla tuoreimmasta tilinpäätöksestä yhteen vuoden henkilöstökulut ja liiketoiminnan muut kulut. Lainan määräksi tulee siis 25 % tästä summasta.  Kiinteiden kulujen summan muodostaminen tässä muodossa on hyvin yksinkertaista ja siihen tarvittavat tiedot löytyvät suoraan tilinpäätöksestä.
Lainalle ei anneta mitään vakuutta. Vakuutta ei vaadita, koska se olisi tulevien liiketoiminnan rahoitusmahdollisuuksien kaventamista.
Säilymislaina käsitellään kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä omana eränään kuin pääomalaina
Laina-aikana yhtiö ei maksa osinkoja kuin poikkeustapauksissa. Joillekin yrittäjille, esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen tapauksessa, osinko voi olla myyvälle osapuolelle ainoa toimeentulon lähde.
Johtopäätös #2: Malli on yksinkertainen, siis nopea.

Tavoitteena on se, ettei rahoitusta anneta ns. elinkelvottomille yrityksille, jotka väliaikaisesti toimivat markkinahäiriöinä.
Säilymislainaa ei myönnetä yrityksille, jos yrityksellä ei ole tilintarkastettua tilinpäätöstä 31.8. 2019 jälkeen. Oikeus lainaan syntyy, kun esimerkiksi 31.12.2019 tilinpäätös on tarkastettu. Jos yhtiön tilikausi ei ole tähän tarkoitukseen sopiva, voidaan tehdä tarvittaessa välitilinpäätös, jonka hallitus allekirjoittaa ja josta tilintarkastaja antaa lausunnon.
Lainaa ei myönnetä silloin, jos oma pääoma ei ole tallella viimeisen tilinpäätöksen mukaan (ks. edellä). Ehdot voivat kuitenkin täyttyä, jos yhtiössä on toteutettu tilinpäätöshetken ja tilintarkastuksen välillä riittävä osakepääoman korotus tai pääomalaina.
Ja edelleen: Lainakelpoisuuden tuhoaa se, jos verottaja tai työeläkevakuutusyhtiö on hakenut konkurssia esimerkiksi 29.2. 2020 jälkeen tai yhtiö on hakeutunut saneerausmenettelyyn, jonka maksuohjelmaa ei ole vahvistettu.
Tulos on sama, jos yhtiö on antanut omistajilleen merkittävästi lainaa, ts. yhtiöllä on saamisia omistajiltaan, tai yhtiö on tehnyt liiketoimintaan kuulumattoman suuren sijoituksen. 
Johtopäätös #3: Malli on vastuullinen.

Mitä tämä kaikki sitten kustantaisi valtiolle?
Lainan täsmällistä fiskaalista vaikutusta on vaikea arvioida, koska tiedossa ei ole esimerkiksi sitä, milloin sulku- ja karanteenitoimet päättyvät. Menovaikutusten arvioiminen edellyttäisi myös sen laskemista, paljonko valtiolta jää saamatta verotuloja esimerkiksi kolmen kuukauden lock downin seurauksena – jos  arvioimme, että yksi kuukausi vastaa noin kolme prosenttia menetettyä vuositason BKT:tä.
Arvion varaan jää myös se sinänsä positiivinen ongelma, paljonko valtiolle koituisi kustannuksia tässä kaavailluista ennenaikaisesti lyhennettyjen selviytymislainojen tuesta (max 30 % lainasummasta).
Perusajatus on siis estää se, että koronakriisi jättäisi ison BKT-laskun lisäksi jälkeensä kohtuuttomasti taloudellisia invalideja, siis yrityksiä jotka olivat vielä alkutalvesta terveitä. Uskon vahvasti, että tämä on malli, josta selviävät yritykset, yhteiskunta ja toteutuksen tuottavat virkamiehet.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Bisneksen uusi dialogi

Kassavirtablogi
Juha Vikman 8.4.2020


Bisneksen uusi dialogi

Kassakriisiä tuskaillut asiakkaani lähestyi vuokranantajaansa. Hänen toiveenaan oli saada helpotusta tilanteeseen esimerkiksi vuokranalennuksen tai maksusiirron muodossa.
Vuokranantaja vastasi viestiin lähettämällä jatkokeskustelun pohjaksi kysymyslistan. Sen tarkoituksena oli tarkistaa tehtyjä toimenpiteitä ja muistuttaa muista rahoituksen mahdollisuuksista. Tietenkin voidaan sanoa, että vuokranantajalla on asiassa oma intressi ja hän pyrkii vain varmistamaan oman saamisensa. Mutta se ei poista sitä, että vuokranantajan lähettämä lista oli erinomainen – tähän ja muihin tarkoituksiin.
Kiinteistöyhtiö Sagaxin Suomen toimitusjohtaja Jaakko Vehanen sanoo, että todella monet heidän yrittäjäasiakkaansa ovat olleet koronaepidemian alettua hädissään – tilanne on monin paikoin mennyt tunteisiin. Hänen mukaansa tavoitteeksi yritysasiakkaiden kanssa on asetettu molemminpuolinen hengissä pysyminen. Tilanteen ratkaisu vaatii objektiivista ja neutraalia tietoa.
Tavoitteena on, että tehdystä vuokraratkaisusta saadaan mahdollisimman suuri hyöty yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa. Äkkinäisen tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan pitkän aikavälin suunnitelma ja toimenpiteet. Vehanen sanoo, että asiat näyttävät erilaiselta, kun suunnitteluperiodi on vaikka 20 vuotta. (Buffetistina sanoisin, että siinäpä peribuffettilainen ajatus!)
Viime kädessä kysymys on siitä, että meidän pitää pyrkiä kohti parempaa bisnesdialogia, joka ei perustuisi molemminpuoliseen vaikerrukseen, teeskentelyyn ja jopa kätkettyihin uhkauksiin. Modernissa, dialoginomaisessa neuvottelussa olennaista on nimenomaan kurantti tilannekuva.
Siksi tämän keskustelupohjankin idea on antaa molemmille yhteinen käsitys ongelman laajuudesta. Sitä kautta on todennäköisempää, että syntyy ratkaisu, joka paremmin tyydyttää molempia osapuolia.
Sagaxin lista on tässä. Erityisesti listan kohta 1 (”COVID-19:n vaikutukset liiketoimintaan”) on monikäyttöinen, ja jokaisen yrityksen kannattaisi käydä se läpi. Nämä kysymykset antavat itse asiassa pohjan mihin tahansa taloudelliseen neuvotteluun epidemian aikana. Vuokraneuvotteluiden lisäksi samoja asioita käsitellään rahoituspalavereissa, yt-neuvotteluissa sekä työ- ja elinkeinoministeriön tukia haettaessa.
Listan tietoja on hyvä päivittää epidemian ja häiriöiden pitkittyessä.

TIETOPYYNTÖ KESKUSTELUIDEN TUEKSI

1)     COVID-19:n vaikutukset liiketoimintaan

Mistä lähtien negatiiviset vaikutukset ovat näkyneet?
Paljonko liikevaihto laski maaliskuussa?
Mikä on liikevaihtoennuste huhtikuulle?
Mikä on liikevaihtoennuste vuodelle 2020?
Millä tavalla ja millaisissa olosuhteissa tilanne lähtee osaltasi paranemaan asteittain?

2)     Valtion tuet ja muut lain suomat toimenpiteet (lisätietoa seuraavalla sivulla)
Oletko hyödyntänyt julkisia rahoitusmahdollisuuksia?
Oletko hakenut veroihisi maksujärjestelyjä verohallinnolta?
Oletko lomauttanut henkilöstöäsi?
Oletko tehnyt muita toimenpiteitä?

3)     Rahoitus- ja kassatilanne
Oletko ollut yhteydessä pankkeihinne ja muihin rahoittajiin? mikä on neuvotteluiden tilanne ja millaisia sopimuksia/järjestelyitä olette tehneet
Oletko ollut yhteydessä alihankkijoihisi/yhteistyökumppaneihisi? mikä on neuvotteluiden tilanne ja millaisia sopimuksia/järjestelyitä olette tehneet?
Mihin toimenpiteisiin osakkeenomistajanne ovat ryhtyneet yrityksen tilanteen helpottamiseksi (osinkojen peruutus / lisää (käyttö)pääomaa / uusien osakkeiden liikkeellelasku / emoyhtiön takaus, jos annamme myönnytyksiä yms.)?
Mikä on kassatilanteenne, käyttöpääoma mitattuna kuukausina?

Lisätietoa julkishallinnon keinoista

Yksinyrittäjä -> Kunnat ja oma pankki
Pienyritys (1-5 työntekijää) -> Finnvera, ELY-keskus ja oma pankki
Pk-yritys (6-250 työntekijää) -> Finnvera, Business Finland ja oma pankki
Midcap-yritys (liikevaihto maks. €300 milj.) -> Finnvera, Business Finland ja oma pankki
Suuryritys -> Finnvera ja oma pankki
     1. TEM ja Kuntaliitto
Rahoitusmalli yksinyrittäjille koronavirustilanteessa on valmistelussa. Yksinyrittäjät voiva hakea kunnilta suoraa rahoitusta koronaviruksen aiheuttamiin vaikeuksiin. Haku avataan sen jälkeen, kun mallin ja toimeenpanon yksityiskohdat on saatu ratkaistua.

2.     Business Finland
Esiselvitysrahoitus liiketoiminnan häiriötilanteisiin (10,000 EUR).
Kehittämisrahoitus liiketoiminnan häiriötilanteisiin (100,000 EUR).

3.     Finnvera
Jos sinulla on takaus Finnverasta: Finnvera on myöntänyt pankille luvan antaa 6 kk lyhennysvapaata takaamiinsa lainoihin.
Jos sinulla on lainaa Finnverasta, voit hakea 6 kk lyhennysvapaata sähköisesti.
Finnvera turvaa lisääntyneitä käyttöpääomatarpeita alkutakauksella, pk-takauksella ja Finnvera-takauksella.

4.     ELY-keskukset
Hallitus on lisännyt ELY-keskusten yritystukien myöntämisvaltuutta 300 miljoonaa euroa. ELY-keskukset rahoittavat yrityksiä, joissa työskentelee enintään viisi henkilöä hakemuksen jättämishetkellä.

5.     Verohallinto. Oletko tietoinen, että…
25.3. alkaen käsittelyssä oleviin maksujärjestelypyyntöihin liittyviä veroja ei lähetetä ulosottoon eikä verovelkaa julkaista verovelkarekisterissä / protestilistalla.
Maksujärjestelyn mukainen ensimmäinen maksuerä on nykyisen yhden kuukauden sijaan vasta kolmen kuukauden päästä maksujärjestelyn hyväksymisestä.
Verohallinto lisää maksujärjestelyn jälkeen syntyneet uudet verovelat automaattisesti maksujärjestelyyn 31.5.2020 asti.
Maksujärjestelyssä olevien verojen viivästyskorko alenisi valmistelussa olevan lakimuutoksen myötä 7%:sta 4%:iin.

6.     Lomautukset. Oletko tietoinen, että…
Jos olet yhteistoimintalain piiriin kuuluva työnantaja, tulee sinun ilmoittaa yt-neuvotteluista TE-toimistoosi.
Hallitus on antamassa eduskunnalle esitystä, jossa ehdotetaan yhteistoimintamenettelyn neuvotteluaikojen lyhentämistä lomautustilanteissa viiteen päivään nykyisestä 14 päivästä tai kuudesta viikosta.
Hallitus on antamassa eduskunnalle esitystä, jolla sallittaisiin myös määräaikaisen työntekijän lomauttaminen samoilla edellytyksillä kuin työntekijä, jolla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleva saadaan lomauttaa.


perjantai 27. maaliskuuta 2020

Selviytymisen uusi väline: säilymislaina

Juha Vikman
Selviytymisen uusi väline: säilymislaina


Koronakriisin keskellä kuuluu yhä selkeämmin vaatimus: ”Yritykset tarvitsevat käyttöpääomaa!” Tavallaan kyllä, mutta käyttöpääoma on toimiva termi silloin, kun puhutaan yrityksen rahoitustarpeista normaaleissa olosuhteissa. Nyt olosuhteet ovat vähintäänkin poikkeavat.
Sodan aikana pidettiin jumalanpalveluksia ja ravintolat saivat olla auki. Nyt ei. Monelta yritykseltä on estetty viranomaismääräyksillä tai poikkeuslainsäädännöllä liiketoiminnan harjoittaminen. Tulot loppuvat jopa käteiskaupassa ja palveluissa heti.
Tilanne vaatii, että tarvitsemme uuden rahoitusluokan – säilymisrahoituksen.

Mikä käyttöpääoma on? Yritys maksaa palkkoja ja sivukuluja, ostaa materiaaleja ja palveluita, järjestää tilat ja laitteet ennen kuin se voi valmistaa, myydä ja saada asiakkaalta maksuja kassaan. Tätä menojen ja myynnin erotuksen (kassasta-kassaan -sykli) aiheuttamaa rahantarvetta kutsutaan käyttöpääomaksi. Englanniksi se on working capital.
Koronamaailmassa yrityksiltä puuttuvat lähitulevaisuuden kassaanmaksut kokonaan tai osittain, eikä tätä pystytty tietenkään ennakoimaan. Kassavirta on negatiivinen: henkilöstö, kiinteät kulut ja tilatut materiaalit aiheuttavat maksuja kassasta. Lisäksi myyntisaamiset eivät tule kassaan ennakoidusti.
Kukaan ei osaa arvioida milloin seuraavat kassaanmaksut tulevat. Kriisin kestosta ei voi tehdä mitään luotettavaa ennustetta.
Turvatakseen kassavarat joustamattomiin kuluihin ja vanhojen ostojen maksuihin, pitäisi kaikki kulut leikata. Mutta samalla menetettäisiin tulevaisuuden liiketoiminnan tekemisen edellytykset – ihmiset, tilat, tavarantoimittajat. Vaikka yritys saisi lyhennysvapaan, se ei lisää maksuja kassaan yhtään.
Siksi tarvitsemme käyttöpääoman tilalle uuden pääomaluokan ja sille reunaehdot.

Ehdotukseni on, että luomme säilymispääoman (staying capital) käsitteen. Säilyminen tarkoittaa yksinkertaisesti hengissä ja bisneksessä säilymistä.  Säilymislainalla turvataan, ettei yhtiön tarvitse kassakriisin takia hakeutua saneerausmenettelyyn tai konkurssiin.
Lainan määrä voisi olla edellisen tilikauden neljän tai kuuden kuukauden kiinteitä kuluja vastaava summa. Kiinteitä kuluja ovat siis esimerkiksi henkilöstökulut, vuokrat ja korkokulut.
Säilymislainalle ei tehdä myöntämishetkellä lyhennyssuunnitelmaa. Sen laatii valtio sitten, kun akuutti kriisi on ohi. Yrittäjän näkökulmasta säilymislaina on tuen ja lainan välimaastossa.
Lainan myöntämiselle ja takaisinmaksulle on poikkeavat säännöt. Valtio takaa lainan. Säilymismislaina poistaisi pankinjohtajan huolen siitä, riittääkö aikaisempi lyhennysten lykkäys ja mahdollinen lisärahoitus kriisin yli. Lainan myöntämisen tarkoitus on säilyttää yhtiö siinä tilanteessa kuin se oli ennen kriisiä, niin pitkään kuin poikkeustila kestää. Arviot kriisin kestosta voi silloin sivuuttaa.
Esitin säilymislainasta seitsemän kysymystä pitkäaikaiselle Finnveran ex-aluejohtajalle Seppo Tyynelälle, joka tuntee läpikotaisin julkiset rahoitusjärjestelmät ja yritysten todellisuuden.



Seppo, minkälaisen toiminnallisen vääristymän koronakriisi synnyttää?
Kun talous pysähtyy, hyvät ja huonot yritykset joutuvat samaan kurimukseen. Normaalitilanteessa markkinat hoitavat huonot pois. Nyt kaikilta tuloslaskelma pettää ja tase ratkaisee, kuka jatkaa.
Palveluiden ja kaupan sektorilla tämä tarkoittaa, että suurten kotimaisten ja kansainvälisten ketjujen tyttäret ja toimipaikat jäävät henkiin. Monelle 190 000 yksinyrittäjälle nousee seinä eteen. Kun elinkeinovapaus kumotaan, vaikka hetkeksi, niin kädestä suuhun elävät PK-yritykset eivät pysy pystyssä.

Mitkä olisivat säilymisrahoituksen kolme tärkeintä ehtoa?
Rahoitusehdot pitäisi saada hyvin erilaiseksi kuin perinteisessä käyttöpääomalainassa on. Lainan tulisi olla vakuudeton kaikille, omavelkaisia takauksiakaan omistajilta ei saisi käyttää.
Säilymislainan korko olisi ensimmäisenä vuonna nolla. Jos lainaa pystytään lyhentämään, korko pysyy nollassa. Kesto voisi olla viisi vuotta. 
Jos ensimmäisen vuoden jälkeen lyhentäminen ei onnistu, korko nousee 0,5 % vuosittain. Erillisellä hakemuksella (kuten entisissä Tekes-lainoissa) laina voidaan painavin syin ja ehdoin akordoida.
Tämä laina ei saa maistua yrittäjän suussa lainalta, koska monella lainaa on jo aivan tarpeeksi. Yrittäjät kokevat, että syy vaikeuksiin ei ole heidän ja ajattelevat, että eihän työttömällekään tarjota vaikeuksiin lainaa.  Meillä elää sitkeästi sinänsä terve periaate, että ”syömävelkaa” ei oteta. Mutta sitähän tässä nyt tarvitaan, syömävelkaa.

Jos käyttöpääoman sijaan käytettäisiin termiä säilymisrahoitus tai säilymispääoma, miten tämä muuttaisi pankinjohtajan arviota asiakkaan tilanteesta?
Pankkien kanssa tässä varmaan on isoja haasteita. Finnveran, siis valtion vastuu rajoittuu nyt maksimissaan 80 % lainasummasta. Mistä otetaan puuttuva 20% vakuus, jos nykyisissä vastuissa ei ole vakuusreserviä? Korko ja takausprovisio ovat isoja ongelmia. Lisäksi näyttää juuri nyt, että pankkien luotonantoa rajoittavat pankkien jälleenrahoituksen suuret vaikeudet. Jokainen pankki toimii nyt oman ”raaka-aineensa” varassa.
Samoin pankkien reittaus on hyvin ongelmallista, kun halutaan nopeaa toiminta. Paras väylä olisi avata Finnveran lainahanat samaan tapaan kuin aikoinaan Keran suhdannelainoissa. Koko riskinotto olisi silloin valtion kontolla. Pankeilta edellytettäisiin nykyisten lainojen lyhennysten lykkäyksiä ja joissakin tapauksissa korkojen kohtuullistamista samalla, kun Finnvera myöntää lisälainaa.

Miten tämän järjestelyn pitäisi näkyä kirjanpidossa?
  Omana eränään taseen vastattavissa; oman pääoman alapuolella, mutta ennen vierasta pääomaa. Kirjanpitoasetukseen pitäisi saada tästä muutos.

Mitkä tällaisen järjestelmän kustannukset voisivat olla?
Kustannuksia syntyy rahoituksesta. Finnvera nostaa lainat kansainvälisiltä markkinoilta Suomen valtion takauksella ja saa sen samalla korolla kuin valtio. Korko on siis olematon.
Luottotappioita syntyy varmasti ja ne ovat samaa luokkaa kuin suhdannelainoissa syntyi. Ne eivät olleet kuitenkaan kohtuuttomia 1990-luvulla ja finanssikriisin hoidossa. Henkilöstökuluja tulee, Finnvera rekrytoi jo nyt noin viittäkymmentä henkilöä hoitamaan laina- ja takausohjelmien järjestelyitä.
Mutta jos yritykset eivät saa rahoitusapua nopeasti, ne häviävät heti. Loppujen lopuksi lasku siitäkin tulee veronmaksajille. Lasku on pienempi, jos toimitaan nopeasti ja riittävällä volyymillä.

Mitä tämä antaisi yrittäjälle rahan lisäksi?
Apua hahmottaa valtava taloudellinen ongelma. Samalla yrittäjä saa henkistä tukea, kun joku ratkoo hänen kanssaan selviytymispolkua.

Onko mahdollista, että järjestely voisi vääristää kilpailua markkinoilla?
Tässä pitää toimia samoin suhdannelainoissa – arvioidaan, ovatko yrityksen vaikeudet syntyneet koronaviruksen seurauksena vai jo ennen sitä. Tähän on olemassa vakiintuneita tapoja, kun yritysten taloushistoria on käytettävissä. Uusille, juuri aloittaneille yrityksille rahoituksen arviointi on normaalia evaluointia, jota on tehty pitkään.