lauantai 27. helmikuuta 2021

Yhden aikakauden loppu

 Kassavirtablogi 27.2.2021


Yhden aikakauden loppu

Juha Vikman



Olen nyt seurannut kymmenen vuotta hyvin tiiviisti Berkshire Hathawayn ja Warren Buffettin tekemisiä. Olen käynyt muutaman kerran BRK:n yhtiökokouksessa, joka on aivan ainutlaatuinen ja viihdyttävä tapahtuma. Olen uskovainen.

Ennen kaikkea minulle kevään kohokohtia on ollut se, kun olen odotellut ilmoitusta Buffettin osakaskirjeen tulosta. Hetken tullen olen sitten nautiskellut itse kirjeestä, joissa on aina ollut ajankohtaisuutta, viiltävää kriittisyyttä, silmiä avaavaa näkemyksellisyyttä, hersyvää huumoria. 

Ei enää. Nieleskelin hetken pettymystä. Täysin yllätyksenä se ei silti tullut, koska viime vuosina Buffettin kirjeet ovat olleet aiempaa laimeampia ja niistä on ollut vaikeampi innostua. Mutta toivo on sinnikäs olento.


Tämänvuotinen Buffettin kirje tuli lauantaina 27. helmikuuta klo 15 iltapäivällä, kuten oli luvattu. Muuta odotusten mukaista siinä ei sitten ollutkaan. Kirje oli toteava, jopa tylsä, eikä siinä otettu kantaa mihinkään niistä isoista teemoista, joita ennakoin eilisessä blogissani – osinkoihin, kryptovaluuttoihin tai pandemian pitkäaikaisvaikutuksiin.

Buffett valistaa meitä, että Berkshire Hathawayn nettotulos 2020 viimeisellä kvartaalilla oli 36 miljardia dollaria, koko vuosi 42,5 miljardia. Operatiivinen voitto koko vuodelta oli – 9 % edelliseen vuoteen verrattuna. Omia osakkeita on ostettu 25 miljardilla, kun järkevän hintaisia ostokohteita ei löydetty. Nämä ovat tyypillisiä suuren rahaston lukuja pandemiavuodelta 2020.

Ja siinä se sitten olikin, suurin piirtein.

On tietysti kiva tietää, että BRK omistaa 5,4 % Applesta, mutta Vanguard ja BlackRock omistavat Applea enemmän. Ei edes uutista vallanvaihdosta BRK:sta. Kirjoittamani profiili Greg Abelista jäi taas vuodeksi kirjoituspöydän laatikkoon.

Kirjeen suurin yllätys taisi olla BRK:n toukokuisen yhtiökokouksen siirtäminen Omahasta Los Angelesiin. Los Angeles on Buffettin pitkäaikaisen yhtiökumppanin Charlie Mungerin kotipaikka, ja hän osallistuu vapunpäivänä striimattavaan tapahtumaan. 


Purin turhautumistani läheisilleni. Kuulin kommentit ”mieti minkä ikäinen hän on” ja ”kaikki päättyy joskus”.

Avasin pienen alkoholittoman oluen, joka sekin oli liian juhlava tähän antiin nähden. Mietiskelin mielessäni, onko vanhan miehen comeback vielä mahdollinen tai todennäköinen.

A propos Charlie Munger. On ilmeistä, että 90-vuotias Warren Buffett alkaa olla väsynyt. Mutta onneksi meillä on 97-vuotias Charlie.

Munger kommentoi kuluneella viikolla kärkkäästi maailman tapahtumia Daily Journalin yhtiökokouksessa. Hän otti esille SPACit (Special Acqiuisition Purpose Company), yritysostoihin tarkoitetut erillisyhtiöt, jotka jakavat mielipiteitä sijoitusmaailmassa. Mungerin mielestä maailma pärjäisi paremmin ilman SPACeja ja että ne ovat ”ärsyttävä kupla”. Hänen mukaansa ne ovat ”mieletöntä spekulaatiota menestysyrityksillä, joita ei ole vielä edes löydetty”.

Munger varoitteli muutenkin velaksi sijoittamisesta ja vanhasta buffettilaisesta teemasta – sijoituskiimasta, jonka synnyttävät sijoitusammattilaiset, joiden palkkiot riippuvat tästä uhkapelurien laumasta. ”Investointipankeissa myydään paskaa tasan niin kauan, kun paska käy kaupaksi,” Munger täräytti.

Henki on tallella!


Mungeria kannattaa siis seurata.

Kirjoitimme hänestä Matti Apusen kanssa oman luvun kirjaamme Hyvä omistaja: Mitä suomalainen yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta” (2018). Luvun opetus oli se, että jokainen tarvitsee ehdottoman luotettavan, osaavan ja pitkäjänteisen kumppanin. Juuri nyt näyttää siltä, että Buffett tarvitsee Mungeria enemmän kuin koskaan.

Keskiviikkona Los Angelesissa Munger sanoi vielä jotain viisasta, joka palasi nyt mieleeni. ”Onnelliseen elämään on yksi, yksinkertainen konsti”, hän tokaisi. ” Matalat odotukset. Se on helppo itse järjestää.”

Taidan sittenkin vielä päivystää.


perjantai 26. helmikuuta 2021

Buffettin kirje tulee - oletko valmis?

 Kassavirtablogi 26.2.2021

Juha Vikman



Buffettin kirje tulee – oletko valmis?


Viime torstain vastaisena yönä varmistui se, että sijoittajajättiläinen Warren Buffettin osakaskirje julkaistaan iltapäivällä 27. helmikuuta. Jokavuotisessa kirjeessään Berkshire Hathaway -yhtiön osakkeenomistajille Buffett analysoi edellisen vuoden tapahtumia ja trendejä.

Kirje on julkaistu tauotta vuodesta 1965. Sitä seurataan suurella mielenkiinnolla kaikkialla maailmassa. Kirje on modernin bisneskirjallisuuden klassikko, näkemyksellisyydessään ja tyylissään ainutlaatuinen.


Annus horribilis. Odotukset Buffettin näkemyksiä kohtaan ovat suuremmat kuin kenties koskaan aikaisemmin. Onhan USAn sijoitusmarkkinoilla ollut viimeisen vuoden aikana erikoisia ilmiöitä läpi vuoden.

Pandemia, alhainen korkotaso, kryptovaluutat, kannattamattomien kasvuyhtiöiden kurssinousut ja joidenkin osakkeiden ”mean-rally”. Mielenkiintoinen teema ovat myös ns. SPACit (Special Purpose Acquisition Company), jotka ovat yksi sijoitusmaailman kuumia aiheita. Ottaako Buffett näihin kantaa?

Buffettin läheisin työtoveri ja yhtiökumppani Charlie Munger vertasi hiljattain bitcoinia sarkastisesti ketunmetsästykseen Oscar Wilden sanoilla – ”the unspeakable in pursuit of the uneatable”. Munger puhui Daily Journalin yhtiökokouksessa Los Angelesissa keskiviikkona 24. helmikuuta. Hän tuomitsi myös Robinhoodin kaltaiset osakevälittäjät ja Teslan arvostuksen.

Buffettilta odotetaan itsekriittisyyttä; Berkshiren kehitys SP500 -indeksiin verrattuna on ollut heikkoa. Hän saattaa myös antaa näkemyksensä siitä, miten olisi suhtauduttava nopeasti nousseiden korkojen vaikutukseen osakkeiden arvostuksiin.


Historiallisia ilmoituksia? Suuri odotus kohdistuu siihen, antaisiko Berkshire Hathaway vihdoin lupauksen osingon maksamisesta. Yhtiö on täynnä rahaa eikä ostettavia kohteita tunnu löytyvän.

Ilmoitus olisi historiallinen, koska BRK on tunnettu vuosikymmeniä yhtiönä, joka ei ole maksanut osinkoa. Buffett on toistuvasti sanonut, että jos osakkeenomistajilla on parempia kohteita osinkorahoille, heidän pitää ”ottaa omistuksensa ja juosta”. 

Muita mahdollisia kirjeen aiheita ovat omien osakkeiden hankinta sekä Applen ja BRK:n osakkeen arvo. Ja tietenkin kaikki odottavat, milloin tulee 90-vuotiaan Buffettin ilmoitus omasta vetäytymisestään ja jatkajastaan. ”Omahan oraakkeli” on valmistellut asiaa jo vuosia, mutta lopullinen ilmoitus olisi silti valtava uutinen.

Tulkinta Buffettin kirjeestä on saatavilla loppuiltapäivästä lauantaina 27.2. osoitteesta www.kassavirtaohjaus.fi

lauantai 7. marraskuuta 2020

Buffett ja Berkshiren kolmas kvartaali 2020

 7.11.2020/Juha Vikman

Warren Buffettin Berkshire Hathaway Inc. -yhtiön kolmas neljännes 2020 ei tarjonnut suuria yllätyksiä.


Yhtiön kolmannen neljänneksen tulos oli 30,1 miljardia dollaria (=B) korkojen ja verojen jälkeen.


Syyskuun lopussa Berkshiren omistamien Applen osakkeiden arvo oli 111,7B, jossa oli kasvua n. 20B kolmen kuukauden takaiseen.


Yhtiön oma pääoma oli 30.9.2020 419B. 


Berkshire oli hankkinut kolmannella neljänneksellä omia osakkeitaan 9B. Vuodenvaihteen jälkeen omien Berkshire on ostanut omia osakkeitaan 16 miljardilla dollarilla.


Koska viralliseen osavuosikatsaukseen Berkshiren on huomioitava realisoitumattomat arvopapereiden arvonmuutokset, julkistaa yhtiö myös operatiivisen toiminnan (vakuutustoiminta, rautatie & energia ja muiden liiketoimintayhtiöiden) tuloksen, joka oli kolmannella kvartaalilla 5,5B, eli sama kuin toisella kvartaalilla. 


Operatiivisen toiminnan kassavirta oli 2020 3. kvartaalilla 11,8B positiivinen.


Syyskuun lopussa Berkshire kassavarat olivat 142,0B, joista 118,9B oli sijoiettu USAn valtion velkakirjoihin.

torstai 5. marraskuuta 2020

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 2

 Kassavirtablogi 5.11.2020/Juha Vikman

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 2

 

Rahamarkkinat ja

luottamuksen kuilu

 

Kassavirtablogin Mitä ihmettä? -sarjan ensimmäisessä osassa pohdiskelimme taloustieteilijä Bengt Holmströmin kanssa valtion velkaa ja sitä, mikä olisi velkaantumisen ”oikea” määrä. Mutta miltä asia näyttää pankkien silmin? Pankithan ovat tunnetusti elintärkeä sovite yritysten tai kuluttajan ja rahamarkkinoiden välillä.

”Rahan painamisesta” ja ”setelirahoituksesta” puhutaan paljon, mutta näiden termien yhteys arkitalouteen ja omaan pankkitiliin on epäselvä jopa monille rahaa työkseen käsitteleville ihmisille. Mitä rahan painaminen ja setelirahoitus oikein ovat ja mitä tämä rahan taikominen ilmasta tarkoittaa? 

Päätin lähettää ihmettelevät kysymykseni Nordean varatoimitusjohtajalle Ari Kaperille.

Suomessa valtiolla on velkaa noin 140 miljardia euroa, siis noin 60 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tästä on oltu huolissaan, mutta samaan aikaan maailmalla nähdään vielä selvästi raskaampaa velkaantumista.

Yhdysvalloissa velka suhteessa BKT:hen on yli 100 % ja Japanissa jopa yli 200Kysymys on kollektiivisesta luottamuksen kuilusta, joka on finanssijärjestelmän suurin uhka. Ja silloin tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka lähellä tämä kuilu on?

Mitä yksi Suomen johtavista pankkipäättäjistä ajattelee valtion velkaantumisen riskeistä ja luottamukselle rakennetun järjestelmän iskunkestävyydestä? Näin Kaperi vastasi.

 

Ari Kaperi, mitä rahan painaminen oikeastaan tarkoittaa?

”Lähtökohta on sinänsä yksinkertainen. Keskuspankeilla on toimivalta painaa seteleitä ja rahaa, joita välitetään pankkijärjestelmän kautta yhteiskuntaan.”

”Ennen vanhaan kyse oli pelkästään fyysisestä rahasta, mutta tämä perustehtävä pätee nykymaailmassakin, joka toimii käytännössä yksinomaan virtuaalisella rahalla, eli pankkitilillä näkyvänä saldona. Nykyisin keskuspankit ”painavat rahaa” ostamalla valtioiden ja riskittömien yritysten velkakirjoja, sekä rahoittamalla pankkeja turvaavia vakuuksia vastaan.”

”Suuret keskuspankit, esimerkiksi USA:n Federal Reserve, Euroopan keskuspankki ja Bank of Japan ovat ottaneet 2008 alkaneen finanssikriisin myötä erittäin aktiivisen roolin ja lisänneet valtavasti rahan määrää markkinoilla.  Ilman näitä toimenpiteitä rahamarkkinat olisivat menettäneet toimintakykynsä ja kriisin seuraukset olisivat huomattavan paljon vakavammat.  Sama ilmiö toistuu koronakriisissä.”

 

Miten nykyaikainen pankki hankkii rahoituksensa? Onko asiakkaitten talletuksilla enää oikeaa roolia, vai onko kaikki keskuspankkien numeroleikkiä?

”Pankkitoiminnan logiikka on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut täysin.”

”Aina 80-luvun loppupuolelle asti pankki hankki oman rahoituksensa asiakastalletuksina, jonka määrän se pystyi myöntämään lainoja. Muut rahoituskanavat olivat hyvin marginaalisia ja/tai erittäin kalliita. Nykyisin pankki etsii aktiivisesti lainakohteita, joista se luottaa saavansa lainat takaisin, ja hankkii oman rahoituksensa lainakysynnän mukaan.”

”Keskuspankkirahoitus on pankeille tärkeä rahoituskanava, mutta asiakastalletusten merkitys ei ole kadonnut. Eurooppalaisilla liikepankeilla asiakastalletusten osuus on noin puolet pankkien rahoituksesta. Loput hankitaan pääomamarkkinoilta, jossa lähinnä instituutiosijoittajat kuten korkorahastot, muut pankit tai eläkerahastot sijoittavat pankin liikkeelle laskemiin velkakirjoihin. ”

”Hyvä pankki pystyy hankkimaan lähes määrättömästi tällaista rahoitusta.  Keskuspankkirahoituksen rooli on normaalioloissa suhteellisen vähäistä, mutta se toimii tärkeänä takaporttina varsinkin kriisitilanteissa, jossa instituutiosijoittajien luottamus pankkiin tai pankkijärjestelmään on horjunut.”

 

Mutta pankissa olevalle rahalle ei ole fyysistä vastinetta?

”Pankki ei varsinaisesti luo uutta rahaa, koska sen pitää pystyä osoittamaan tallettajilleen, instituutiosijoittajilleen ja keskuspankilleen, että se pystyy maksamaan oman rahoituksensa takaisin. Se pystyy kuitenkin melko vaivattomasti hankkimaan rahoitusta, joka kattaa sen asiakkaiden tarvitsemien lainojen tarpeet.”

”Keskuspankkien aktiivinen rooli rahamarkkinoiden vakauden turvaajana toimii näin ollen koko rahoitusjärjestelmän ja siten myös yritysten rahoituksen perustana.”

 

Mutta mikä on oikea määrä velkaa pankin näkökulmasta? Onko valtioiden velkataakka jo liian suuri?

”Kysymykseen, onko maailmassa tällä hetkellä liikaa velkaa, ei ole olemassa vielä vastausta.  Jos lainanantajat uskovat nyt ja tulevaisuudessa, että saavat rahansa takaisin, ongelmaa ei ole.  Mitkään taloudelliset tunnusluvut tai raja-arvot eivät siihen anna vastausta.”

”Rahan lainaamisessa on aina kysymys luottamuksesta, eli siitä että lainanantaja luottaa saavansa rahansa velalliselta takaisin. Tämä pätee niin mikro- kuin makrotaloudessa, koskee niin kotitalouksia ja yrityksiä, kuin myös pankkeja ja valtioita.”

”Velka sinänsä on tehokkaan taloudenpidon keskeinen elementti. Sen avulla voi tehdä investoinnit ennen kuin oma kassavirta tekee ne mahdollisiksi; sen avulla pystyy vivuttamaan oman pääoman määrän ja tuoton suuremmaksi, ja sen avulla päästään yllättävien tapahtumien yli. Velallisen pitää vain aina varmistaa se, että lainanantajalla ei ole tarvetta puuttua asioiden kulkuun.”

 

Mutta entäs joidenkin valtioiden jättisuuret velat, jotka ovat kaksin- ja jopa kolminkertaisia Suomeen verrattuna?

”USA:n ja Japanin valtiot ovat pystyneet helposti rahoittamaan valtavat alijäämänsä yksinkertaisesti siksi, sijoittavat uskovat takaisinmaksuun.”

”Runsaan rahoittamisen taustalla on kuitenkin suuri huoli – jos usko velallisten kykyyn lainojen takaisinmaksuun heikentyy laajasti ja samanaikaisesti, kaikki haluavat saatavansa heti takaisin. Silloin yksittäisen yrityksen tai valtion vahva talousasema ei riitäkään”

”Ongelma on se, että luottamuksen kehitystä on mahdoton ennustaa.  Se on samaan aikaan yksilöllistä – siis lainanantajan ja velallisen välistä – ja kollektiivista, jolloin suuri joukko lainanantajia tulkitsee tilanteen saman lailla.”

”Jälkimmäinen tilanne on hyvin vaarallinen, koska silloin yksittäisen velallisen tilanne ei välttämättä ole ratkaiseva.  Kollektiivisen tulkinnan riski on luonnollisesti viime vuosina kasvanut, koska velkaa ja sitä kautta lainanantajia on huomattavasti enemmän kuin ennen ja koska olemme eläneet hyvin pitkän epävarmuuden ajan. Se alkoi vuonna 2018, ja lisäksi pandemia on kasvattanut vahvasti tätä epävarmuutta.”

maanantai 12. lokakuuta 2020

MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 1


Juha Vikman

Kassavirtablogi 12.10.2020


MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 1



Minulla on paljon yrittäjäasiakkaita, jotka ovat olleet viime kuukausina lievästi sanoen hämillään siitä mitä taloudessa tapahtuu. He esittävät kysymyksiä, jotka ovat yhtä aikaa yksinkertaisia ja hyvin monimutkaisia.

Miten on mahdollista, että planeetalla kaikki ottavat niin paljon velkaa? Milloin velat maksetaan pois? Kuka lainaa nollakorolla? 

Yrittäjien kysymykset liittyvät tulevaisuuden epävarmuuteen. Olen työssäni pyrkinyt lieventämään tätä epävarmuutta. Olen laatinut tuhansia ennusteita toiminnasta ja sen vaikutuksista kannattavuuteen, kassavirtaan ja vakavaraisuuteen. Mutta korona teki hetkeksi ennustamisesta mahdotonta.

Olen väistellyt vastausta asiakkaitten kysymyksiin, koska en aina tiedä mitä vastaisin. Olen pitänyt tärkeänä, että yritys reagoi ympäristöön ja työskentelee päättäväisesti toiminnan kannattavuuden eteen – sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Virusepidemia lyhensi tähtäysmatkaa ratkaisevasti. Pandemia oli totaalinen poikkeustila ja sen pahimpina hetkinä kyse oli selviytymisestä.

Kyse on kansantaloudesta, joka on valtava näkymätön järjestelmä jossain yritysten todellisuuden taustalla. Yritysten pitää vain luovia sen mukana, tuntea pelisäännöt ja tavoitella positiivista kassavirtaa. Mutta tunnen velvollisuudekseni löytää näihin kysymyksiin jonkinlaisia vastauksia.

Viimekeväisen koronan yleistukikeskustelun yhteydessä minulla oli onni päästä vaihtamaan ajatuksia talouden nobelistin, professori Bengt Holmströmin kanssa. Lähetin Holmströmille uuden viestin ja kysyin mitä hän ajattelee asiakkaitteni kysymyksistä. Holmström vastasi ystävällisesti ja perusteellisesti.

Seuraava teksti perustuu kirjeenvaihtooni Holmströmin kanssa.


1.     Mikä on oikea määrä velkaa?

Eräs asiakkaani sanoi ”minut on kasvatettu niin, että maksetaan velat pois niin nopeasti kuin se on mahdollista”. Monet yrittäjät ja yksityishenkilöt ajattelevat näin. Mitä enemmän velkaa toisille, sitä enemmän omaa päätösvaltaa on luovutettu ulos. Mutta samaan aikaan kaikki todistelevat, että kansantalous on eri juttu.

Holmströmin mukaan valtioiden tasolla velkaantuminen on paradoksi: rahajärjestelmä on turvallisempi, kun velkaa on enemmän – ellei sitä ole niin paljon, että valtiota kohtaan syntyy epäluottamusta.

”Valtion velat tyypillisesti kasvavat kasvun myötä. Heilahtelua tietysti tapahtuu, mutta trendimäinen kasvu on perussääntö. Valtion laina on joillekin toimijoille turvallinen ”parkkipaikka” säästöille. Jos valtio ei ota velkaa yksityinen sektori pyrkii kehittämään turvallisia paikkoja sijoittaa rahaa, mutta se voi tehdä rahajärjestelmästä epävakaamman.”

Paljonko on sitten ”oikea määrä” velkaa tässä vaiheessa?

”Kun katsotaan tämän päivän tilannetta, on ilmeistä, että velkaa tullaan ottamaan niin paljon globaalisti lisää, ettei sitä makseta samanarvoisena takaisin. Uskon, että velkoja lykätään (roll over), kunnes talous pääsee jotenkin jaloilleen, ja sitten veronnoston ja inflaation kautta hoidetaan velkatason lasku.”

Holmström sanoo, että lähes kaikki valtiot ovat jättäneet velkojaan maksamatta historian jossain vaiheessa.

”Suomi taitaa olla ainoa poikkeus tästä säännöstä, ja hyödymme siitä edelleen. Useimmin valtiot tietysti maksavat velkoja takaisin uudella velalla ja inflatoimalla hallitsemattoman velan. Molemmissa tapauksissa velka maksetaan takaisin, mutta tietysti eriarvoisena kuin alun perin sijoittajat kuvittelivat.”


2. Miksei valtion lainasammio ole rajaton?

Kun korona iski maaliskuussa 2020, luoton saaminen oli kohtuullisten luottoratingin yrityksille poikkeuksellisen helppoa. Tästä kiitos kuuluu Finnveran ja pankkien yhteistyölle. Mutta syksyllä luottorating astuu uudelleen kuvaan ja luoton saantia rajoitetaan selvästi. Ja se juuri on luotonantajia valvovien viranomaisten tavoite. Ratingin rinnalla luotonsaantiin vaikuttavat vakuudet ja ne rajoittavat useimpien yritysten lainojen määrää ja hintaa.

Arkijärjellä ajateltuna tulee nopeasti kysymys: Miksei valtio auta kaikkia yrityksiä saamaan tarvitsemaansa määrää luottoja (jotka maksetaan takaisin), jos kerran nykyisessä taloustilanteessa valtio saa tarvitsemansa määrän luottoja olemattomalla korolla? Suomessa pankit ja Finnvera toimivat loistavasti yhteen, ja tämä yhteistyö voisi tuoda meille kilpailukykyä viennissä.

”Valtiot ja keskuspankit pyrkivät pitämään toimintakykyisiä yrityksiä hengissä mahdollisuuksien mukaan. Toimiva, hyvän bisnesmallin yritys on korona-ahdingon takia pelastamisen arvoinen. Mutta miten pitkään valtio tähän pystyy, ja miten pitkään tähän on tarve, on vaikea arvioida,” Bengt Holmström sanoo.

”Valtion liiallinen tuki voi johtaa vaarallisen balanssiin vanhan pelastamisen ja uuden luomisen välillä. Täytyy asettaa katse eteenpäin, ja nojautua yksityissektorin kykyyn sopeutua, ja keksiä uusia tuotanto- ja toimintatapoja. Paljon työn uudelleenallokointia on edessä.”


3. Onko velka terveellistä?

Yritysten velattomuus on tietyllä tavalla mahdottomuus. Kaikilla toimivilla yhtiöillä on velkaa, ostolaskuja, arvonlisä- ja ennakonpidätysvelkaa, yhteisöverovelkaa. Ne eivät välttämättä ole erääntyneitä, mutta on mahdotonta maksaa toiminnan kuluja koko ajan käteisellä. Velattomuudella tarkoitetaan yritysten kohdalla, ettei ole velkakirjalainoja tai erääntyneitä maksuja.

Kuten mainittiin, liika velka johtaa päätösvallan valumiseen toisille. Toisaalta velattomat yhtiöt saattavat muuttua varovaiseksi, ne eivät hae kasvua riittävän aggressiivisesti vaan hakevat nopeinta kasvuvauhtia, jota voivat toteuttaa ilman lainojen nostoa.

Peruskysymys siis kuuluu: Johtaako velattomuus tehottomuuteen? Olisiko kysymys varjelusta ja varmistamisesta? (Tällä en tarkoita Google/ Alphabetin, Facebookin, Microsoftin ja Applen kaltaisia yhtiöitä.)

”Aivan oikein. Velka velvoittaa takaisinmaksuun. Se on omiaan asettamaan paineita yritysjohdolle. Nuo mainitsemasi yritykset eivät varsinaisesti tällaisia paineita tarvitse, koska niitä johtavat omistajat, joten kannustimet ovat kunnossa. Toinen tärkeä aspekti on se, että velan kautta voidaan aktivoida yrityksen kiinteää pääomaa eli luoda likvidejä varoja passiivisesta pääomasta kollateraalin kautta. Velka on halvin ja myös vanhin tapa rahoittaa toimintaa.”

Holmström muistuttaa, että ilman velkarahoitusta eläisimme köyhän elämää.

”Mainitsemasi yritykset ovat ottaneet velkaa ostaakseen omia osakkeitaan. Kuulostaa järjettömältä tai edesvastuuttomalta, mutta sitä se ei ole. Kysymys on turvallisen kollateraalin luomisesta, jota voidaan käyttää esimerkiksi repo-markkinoilla.”

Jo ennen koronaa oli varovaisuutta ilmassa investointien suhteen. Hyvien yhtiöiden (luottoratingilla mitattuna) investoinnit vähenivät, yrityskaupoissa olivat liikkeellä kaikkein vakavaraisimmat, siis ne jotka eivät tarvinneet välttämättä ulkopuolista rahoitusta. Iät ja ajat on ajateltu, että korkotason lasku lisää investointeja. Mutta eikö niin olekaan?

Holmströmin mukaan valtavan epävarmuuden psykologia saa rahat pysymään pankkitileillä.

”Epävarmuus on valtava. Kukaan ei tiedä milloin korona rauhoittuu, pelko häviää ja maailma alkaa palata normaaliin tilaan. Ennen kuin tästä tulee selkeämpiä merkkejä investoinnit pysyvät alhaalla, vaikka korot ovat alhaiset. Pankkitilit ovat pullollaan ja reservit kasvavat. Suomessa tarjotaan yrittäjille valtion tukea lainanottoon, mutta se ei käy kovin hyvin kaupaksi.”


Johtopäätökset:

Valtion velanoton rajoja ei pysty etukäteen vetämään.

Suunta on selvä; yritysten tukeminen pitikin aloittaa silloin kun se aloitettiin. Sitä pitää jatkaa toistaiseksi, koska ei tiedetä milloin lopettava – ei ainakaan vielä.

Jos suorat tuet ovat kohta aika lopettaa, olisi kuitenkin jatkettava edullisten (=olemattomien vakuusvaatimusten) lainojen myöntämistä yrityksille. Ei ole kohtuutonta myöntää esimerkiksi Finnveran kautta luottoja. Ja kysymys elinkelpoisuudesta voidaan kohta ohittaa.  Jos yritys on olemassa kaiken tämän jälkeen syyskuussa, se todellakin todistanut elinkelpoisuutensa!



Sanastoa

Luottorating = Luottoratingistä lisää minun ja Matti Apusen kirjassa Hyvä omistaja: Mitä suomalainen PK-yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta.

Repo-markkinat = Repo (repurchase agreement) on takaisinostositoumus, eli rahoituksen antaja myöntää varat panttia (vakuuksia) vastaan ja myyjä sitoutuu lunastamaan sen tyypillisesti seuraavana päivänä takaisin.

Inderesin Marianne Palmun mukaan repo on ”isojen pelureiden panttilainaamo. Esimerkiksi USA:n repo-markkinalla toimijat joko hakevat tai myöntävät lyhytaikaista rahoitusta vakuuksia eli USA:n velkapapereita, vastaan: ”Markkinan koko on valtava, 3 000 miljardia dollaria, ja se on elinehto monen muun markkinan (mm. velkakirjamarkkina) toimivuudelle.”

https://www.inderes.fi/fi/artikkeli/repo-markkina-rautalangasta-vaantaen-isojen-pelureiden-panttilainaamokollateraali

Kollateraali = Takuut, velkoja vastaava varallisuus.



lauantai 8. elokuuta 2020

Buffettin korona-kvartaali -30.6.2020, lyhyt yhteenveto taloudesta

 8.8.2020/Juha Vikman

Berkshire Hathaway Inc. toisen neljänneksen tulos oli 26,3 miljardia dollaria (=B); tulos ilmoitetaan korkojen ja verojen jälkeen.

Yhtiön oma pääoma oli 30.6.2020 397B. Kesäkuun lopussa Berkshiren omistamien Applen osakkeiden arvo oli 91,5B, jossa oli kasvua n. 27B kolmen kuukauden takaiseen.

Berkshire oli hankkinut omia osakkeitaan 5,1B (1822 A-sarjan osaketta ja 26,3 miljoonaan B-sarjan osaketta, joiden keskihinta oli vajaat 176 dollaria osakkeelta). B-sarja osakkeen noteeraus oli perjantaina pörssin kaupankäynnin loppuessa 209,48 dollaria. A-sarjan osakkeen perjantain 6.8. noteeraus oli 314 333,88 dollaria.

Koska viralliseen osavuosikatsaukseen Berkshiren on huomioitava realisoitumattomat arvopapereiden arvonmuutokset, julkistaa yhtiö myös operatiivisen toiminnan (vakuutustoiminta, rautatie & energia ja muiden liiketoimintayhtiöiden) tuloksen, joka oli toisella kvartaalilla 5,5B (2020 1. kvartaali oli 5,9B ja 2019 2. kvartaali oli 6,1B).

Operatiivisen toiminnan kassavirta oli 2020 2. kvartaalilla 10,7B positiivinen.

Kesäkuun lopussa Berkshire kassavarat olivat 142,8B, joista 120,8B oli USAn valtion velkakirjoissa.

Koronaviruksen vaikutukset alkoivat yhtiön mukaan maaliskuusta alkaen, eikä niiden kestoa tai laajuutta voi vielä arvioida.



tiistai 9. kesäkuuta 2020

Miina luottokelpoisuuden kyljessä

Juha Vikman
Kassavirtablogi 9.6.


Miina luottokelpoisuuden kyljessä

Hörpin eräänä aamuna kahvia ja tutkiskelin Finnairin ensimmäisen kvartaalin tulosraporttia. Ajatus pysähtyi tulosraportin poistoihin ja niitä mietiskellessä kahvikin taisi jäähtyä.
Kuten hyvin tiedetään, Finnair on ollut viime kuukausina oikeammin Finland, lentokoneet ovat olleet enemmän maassa kuin ilmassa. Lentokalusto taisi olla lähes käyttämättä maaliskuun kaksi viimeistä viikkoa, noin 15 % kvartaalista.
Kalusto ei siis juuri kulunut, mutta poistot oli tehty mekaanisesti ohjelman mukaan. Mitä tämä meitä liikuttaa? Ja olisiko Finnair ylipäänsä voinut tehdä toisin?
Tietenkin olisi voinut. Kirjanpitolaki on joustavampi kuin kuvittelemme tai haluamme ymmärtää.
Yritykset pitävät ällistyttävän sitkeästi kiinni suunnitelman mukaisista poistoista, vaikka poistettavien menojen käyttöaste olisi romahtanut.  Ylisuuret poistot koronavuodelta aiheuttavat siis tarpeettoman suuren tappion ja heikomman omavaraisuuden. Silloin annetaan yltiövarovainen ja jopa virheellinen kuva tuloskehityksestä ja yhtiön taloudellisesta asemasta.
Sijoittajalle tämä tieto voi tietysti olla arvokas, koska se tarkoittaa, että yritys tekee ”liian huonon” tuloksen ja tämä voi antaa ostomahdollisuuksia.


Poistoihin liittyy miina, jota emme havaitse ennen kuin joskus myöhemmin istumme pankinjohtajaa vastapäätä.
Monilta yrityksiltä jää aikakirjoihin ja aikasarjoihin heikko tulos vuodelta 2020. Yksikin heikko tulos vaikuttaa vuosia luottoratingiin, joka määrittelee paljonko ja mihin hintaan yritys saa rahoittajilta luottoa. Koronakevät kelpaa hetken selitykseksi tilinpäätösanalyyseissä, mutta senkin selitysvoima loppuu aikanaan.
Luottokelpoisuus muodostuu tilikauden tulosten aikasarjana ainakin kolmen seuraavan vuoden ajan. Omavaraisuusaste (omat pääomat / taseen loppusumma prosentteina) vaikuttaa ainakin vuoden päättyneen tilikauden jälkeen.
Yksi tulokseen vaikuttava tekijä ovat juuri poistot – siis pitkävaikutteisten hankintojen se osuus, joka kuuluu kyseessä olevalle tilikaudelle. Se on osuus, josta ei enää odoteta kertyvän tuloja.
Jos konepajan työstökoneille ei tule käyttötunteja, ei tuotantokone myöskään kulu käytössä. Vaikka kone teknisesti käyttämättömänäkin vanhenee, konetta on taloudellisesti järkevää käyttää pidempään. Sama koskee lähes kaikkia kuluvia pitkäaikaisia hankintoja.
Yhtiön tulos ei ole oikein laskettu, jos teemme sitkeästi poistot aikaisemman suunnitelman mukaan, vaikka käyttöaste muuttuu. Poistosuunnitelma ei voi olla kiveen hakattu, vaan sitä pitää voida muuttaa silloin, kun syytä on. Samalla se antaa oikeamman kuvan tuloskehityksestä
Kirjanpitolaki joustaa kyllä. Taseen pysyvän vastaavan osalta laki toteaa, että hankintameno poistetaan vaikutusaikanaan. Muistakaa aina professori Martti Saarion luoma peruskallio, meno-tulo -periaate!


Sen sijaan, että takerrumme poisto-ohjelmaan, voimme toimia esimerkiksi seuraavasti.
Ensin selvitämme käyttöasteen todellisen tason. Kuinka paljon pitkävaikutteisen menon käyttö oli alhaisempi kuin hankintaa tehtäessä suunniteltiin?
Sitten yhtiön hallitus päättää, että noudatamme toistaiseksi alempaa poistotasoa. Jos käyttöaste on vaikka 10-20 % normaalista, on poisto niiltä viikoilta/kuukausilta viidesosa suunnitelman mukaisista poistosta. Jos käyttöaste on 20-40 % normaalista on poisto kaksi viidesosaa normaalista. Jos todellinen käyttöaste on yli 75 % normaalista, palataan ennen koronaa laadittuun poistosuunnitelmaan. Näin varmistetaan poistojen muutoksen perustelut.
Muutoksesta on syytä informoida tilintarkastajaa. Lupaa ei tarvitse kysyä, kunhan perustelut ovat selvät. Eikä lupaa voi kysyäkään, koska silloin tarkastajasta tulee päätöksentekijä.
Seuraavaksi laaditaan tilinpäätös muutetun poistosuunnitelman mukaisesti. Tilinpäätöksen liitetiedoissa mainitaan, että poisto on tehty käyttöasteen mukaan. Yhtiön kirjanpitoon lisätään liitetietotosite, joka ei ole julkinen.
Suuret ja/tai kansainväliset yritykset noudattavat IFRS-tilinpäätösperiaatteita. Ne saattavat olla ristiriidassa kirjanpitolain kanssa. Silloin suomalainen lainsäädäntö ratkaisee eivätkä kansainväliset standardit. Tosin yrityksillä voi olla tarve raportoida sijoittajille kansainvälisten standardien mukaisesti. IFRS antaa mahdollisuuden yrityksen tehdä uudelleenarvostusrahaston, joka on massiivinen yhtiön varallisuuteen liittyvä korjausliike.
Jos halutaan tehdä hankintamenojen poistot teoreettisesti oikein, perusteena käytetään investointien jälleenhankinta-arvoa. Taseen käyttöomaisuuden tasearvo ei kerro mitään omaisuuden käyvistä arvoista – se ei ole sen tehtävä. Alarajan arvoille määrittelee vaikeasti arvioitava tulo-odotus.
Nyt tietysti mietitte, kuinka poistosuunnitelman muutos sopii käyttämättömiin rakennuksiin, ravintoloiden remonttikuluihin, pihassa seisovaan autokalustoon, tuotekehitysaktivointeihin ja yrityskaupan fuusioaktiivaan? Kuten ennenkin tiukoissa paikoissa, vastauksen antaa tilintarkastuksen Tarzan, Matti Tiura:
”Tulo-odotus on ratkaiseva. Kyseessä oleviin eriin pitää liittyä ainakin tasearvon suuruinen tulo-odotus. Tämä on sama kuin vaihto-omaisuuden (varaston) ylin arvostusmahdollisuus taseessa.”
Siinä se.


Älkää siis tehkö täysiä poistoja, jos käyttöä ei ole. Jos poistot ovat tarpeettoman suuria, rasitamme turhaan tulosta, omavaraisuutta ja sitä kautta luottoratingiä. Tämä saattaa olla myöhemmin tukevan harmituksen paikka, jos emme saa mieluista luottopäätöstä.
Poistosuunnitelmien muuttumattomuus on turha tabu, eikä se ole oikeaa tuloksen taloushallintoa.