Korona löi Buffettin polvilleen
Juha Vikman
Vapun jälkeinen lauantai-iltapäivä: Valmistelen evästä ja odotan Berkshire Hathawayn yhtiökokouslähetyksen alkua klo 23 Suomen aikaa. Mietiskelen mielessäni, mitä numerot mahtavat näyttää. Odotan mittavaa tappiota, vastapainoksi viime vuoden viimeisen neljänneksen arvonmuutoksille, jotka toivat BRK:n kassaan 54 miljardia windfallia.
Silti kun BRK:n tiedote ja sen mukana luvut tulevat, ne osuvat kovaa ja kipeästi. BRK tekee edelleen operatiivista voittoa 5,9 miljardia dollaria, mutta sijoituksista on sulanut Suomen valtion budjetin verran, tarkalleen 55,6 miljardia.
Kassavirta (+ 6,8 mrd) on raiteillaan, mutta silti. Minkäänlaista tulosvaroitusta ei tullut.
Olisiko se ollut paikallaan? Osakkeenomistajana vastaan: kyllä. Tosin en ollut tammikuussa yhtä huolissani, kun viime vuoden viimeisen neljänneksen joululahja tuli. Taidan sietää paremmin myönteisiä yllätyksiä. Tosin jos lopputulos poikkeaa arviosta, on aina syytä olla huolissaan – lähinnä omasta osaamisestaan.
Olen hiukan hämilläni. Buffett itse kertoo varautuvansa ”naurettavuuksiinkin”, mutta joutuu silti kirjaamaan massiiviset tappiot. Horjuuko uskoni?
Yksi Buffettin suosikkisanontoja on: ”Mitään yksittäisen päivään liittyvää lukua ei pidä ottaa liian vakavasti”. Ymmärrän tämän ajatuksen taas hiukan paremmin.
BRK:n osavuosikatsauksen päätöshetki sattui olemaan maaliskuun loppu. Jos se olisi sattunut olemaan helmikuu, olisimme ylistäneet kuinka Buffett menestyy kriisissäkin loistavasti! Jos taas BRK:n taloustilanne arvioitaisiin huhtikuun lopussa, niin tappio olisi vielä suurempi. Pitäisimme Buffettin bisneksiä ja osaamista heikkoina. Ja kaikki nämä lausunnot antaisimme yhtä vakuuttuneina oman analyysimme viiltävästä tarkkuudesta.
BRK:n sijoitusten arvon alentumisella on laajempikin merkitys. Ne heijastelevat globaalien menestysyritysten liiketoiminnan arvon alentumista ja lähitulevaisuuden odotuksia.
Järisyttävät 56 miljardia. Tällainen on koronan hinta yhdelle jättiläisyritykselle.
Kassavirrasta ja liiketoimintayhtiöiden tuloksista Buffett on pitänyt huolen, mutta kriisin pitkittyessä tämä tulee yhä vaikeammaksi. Arvot voivat aikanaan palautua, mutta mitkä yrityksistä ovat silloin mukana sitä todistamassa?
Ja mitä sitten teemme, jos virusta seuraavatkin luottolama ja heinäsirkat? Jos Berkshirekin joutuu lopettamaan yrityksiä vaikka yhtiön kassassa on yli 100 miljardia (!) riihikuivaa rahaa, on uskottava, että selviytyminen alkaa muuttua entistä enemmän arpapeliksi.
BRK:n tappio on niin suuri, että jos on jokin keino varjella taloutta tämänkaltaiselta, se pitää tehdä. Vaikka se tarkoittaisi melkein elinkelpoisuutensa menettäneiden yritysten tilapäistä auttamista. Niillekin pitää antaa mahdollisuus selvittää ongelmansa – selviytymistaistelua ei saa lopettaa kesken. Siksi olen puhunut voimakkaasti yritysten yleistuen puolesta (Ks. aiempi Kassavirtablogi)
Olemme nyt kiekko-ottelun päätöserässä kahden maalin takaa-ajoasemassa, mutta henki on päällä. Jos yleistukea ei tule, efekti on sama kuin joku sammuttaisi hallista valot ja sanoisi, että peli on ohi. Älä yritä enää.
Berkshiren etäyhtiökokous on minun historiassani ensimmäinen, jossa Buffettin sidekick Charlie Munger ei ole lavalla. Hänen paikkansa oli ottanut Greg Abel, josta on povattu Buffettin seuraajaa. Odotin ilmoitusta asiasta jo lauantaina, mutta ehkä juuri tässä tilanteessa Buffettin vetäytyminen olisi näyttänyt pahalta.
Pian 90-vuotias Buffett on selvästi energisempi ja aktiivisempi kuin parina viime vuonna. Hän aloittaa kokouksen lähes puolentoista tunnin monologilla, joka on sekoitus historiakatsausta ja filosofiaa. Hän käyttää ensimmäistä kertaa kalvoja, jotka ovat kömpelöhköjä ja kotikutoisen oloisia. Alan epäillä, mitä tästä tulee.
Sisältö on kuitenkin lopulta selkeä: Amerikka on toipunut kriiseistä ennenkin. ”Never bet against America,” hän toistaa.
Buffett on ennenkin tunnustanut virheitään. Tämänkertainen tunnustus koskee lentoyhtiöitä. Huhtikuussa BRK myi 6,5 miljardilla USA:n neljän suurimman lentoyhtiön osakkeita.
”Minun virheeni, näkemykseni muuttui”, Buffett sanoo. ”Kun on aika luopua, emme trimmaa omistuksia, vaan myymme kaiken.”
Berkshiren valmius liikkua on edelleen tallella. Yhtiön kassassa oli maaliskuun lopussa rahaa lähes 125 miljardia. ”Olemme valmiita tekemään ison sijoituksen, vaikka 50 miljardia maanantaina, jos hyvä tilaisuus ilmenee,” Buffett vakuuttaa. BRK on myös tarvittaessa valmis lainaamaan rahaa omille yhtiöilleen.
Muuten pohdinta on aiemmilta vuosilta tuttua: ”Osakkeisiin pitäisi suhtautua kuin maatilaan. Mieti mitä se tuottaa, ei sitä, mitä siitä tarjotaan milloinkin.”
Greg Abel pääsee ensimmäisen kerran kunnolla ääneen vasta, kun kokous on kestänyt yli kolme tuntia. Abel on kokenut talousmies, mutta muutama rahoitusmarkkinoita koskeva kysymys osoittaa selvästi Abelin osaamisen ohuuden Buffettiin verrattuna.
Entä onko hänellä Buffettin verratonta kykyä filosofiseen ja moraaliseen pohdintaan? Eipä taida olla.
Buffettilta kysytään jälleen hänen omasta vetäytymisestään. Vastaus noudattelee tuttua linjaa. Hän sanoo, ettei ole muuttanut testamenttiaan, jossa 90 % hänen omaisuudestaan sijoitetaan S&P500 -indeksirahastoon.
Ajatukseen BRK:n hajottamisesta tai jakautumisesta hän suhtautuu epäillen. Se aiheuttaisi todennäköisesti veroseuraamuksia (=verojen turhaa maksua), ja konsernin etu on siirrellä pääomia vapaasti sinne missä niitä tarvitaan sieltä mistä niitä syntyy.
Buffett puhuu pitkään Yhdysvaltain keskuspankin pelastusohjelmasta PPP:stä (Paycheck Protection Program). Hänen mukaansa FED teki oikein, kun tarjosi markkinoille paljon rahaa asiallisille (decent) yhtiöille. FED:in Jerome Powellin oli tällä kertaa helpompi lisätä rahaa markkinoille kuin hänen edeltäjillään vuoden 2008 finanssikriisissä, koska pankit ovat nyt paremmassa kunnossa. Mietiskelen, että ehkäpä tämä pätee myös Suomessa.
Useat taloustieteilijät ovat sanoneet, että meidän on autettava mieluummin ihmisiä kuin yrityksiä. Buffett sanoo olevansa sataprosenttisesti sen takana, että autetaan työntekijöitä, jotka eivät ole tehneet mitään väärin. Tulkitsen itse niin, että Buffettin ajatus tarkoittaa työntekijöiden auttamista yritysten kautta.
Poliittinen korrektius edellyttää nyt, että meidän olisi tuomittava yhtiöiden omien osakkeiden hankkiminen. Normaalisti yrityksen on suositeltavaa ostaa omia osakkeitaan, kun niiden hinta on alempi kuin oikea arvo. Siihen Buffett ei vastannut, onko oikein, että yhtiö ostaa omia osakkeita silloin, kun kurssi laskee ja samanaikaisesti irtisanotaan ja haetaan yhteiskunnan tukea
Buffett uskoo, että korot tulevat olemaan alhaalla pitkään. Siksi on syytä omistaa osakkeita. Negatiiviset korot saavat Buffettin normaalin sanavalmiuden hyytymään.
”Olen ollut koroista pitkään väärässä. Negatiiviset korot ovat ehkä mielenkiintoisin kysymys talouselämässä koskaan.”
Vielä yksi yllätys. En ole koskaan kuullut Buffettin ottavan kantaa sosiaalipolitiikkaan yhtä selkeästi kuin nyt. ”Jokaisen pitäisi pystyä elättämään itsensä ja perheensä tekemällä 40 tuntia viikossa töitä. Olemme rikas perhe ja meidän täytyy pitää ihmisistä huolta. Menemme oikeaan suuntaan kansakuntana, mutta kovin hitaasti.”
Kello on sunnuntaiaamuna 4.14. Eväät on syöty ja Omahan oraakkelin puhe on päättymässä. Hän lopettaa sen toistamalla päivän läpitunkevan teeman:
”Never – never – bet against America.”
