Juha Vikman
Kassavirtablogi 12.10.2020
MITÄ IHMETTÄ TALOUDESSA ON TEKEILLÄ: OSA 1
Minulla on paljon yrittäjäasiakkaita, jotka ovat olleet viime kuukausina lievästi sanoen hämillään siitä mitä taloudessa tapahtuu. He esittävät kysymyksiä, jotka ovat yhtä aikaa yksinkertaisia ja hyvin monimutkaisia.
Miten on mahdollista, että planeetalla kaikki ottavat niin paljon velkaa? Milloin velat maksetaan pois? Kuka lainaa nollakorolla?
Yrittäjien kysymykset liittyvät tulevaisuuden epävarmuuteen. Olen työssäni pyrkinyt lieventämään tätä epävarmuutta. Olen laatinut tuhansia ennusteita toiminnasta ja sen vaikutuksista kannattavuuteen, kassavirtaan ja vakavaraisuuteen. Mutta korona teki hetkeksi ennustamisesta mahdotonta.
Olen väistellyt vastausta asiakkaitten kysymyksiin, koska en aina tiedä mitä vastaisin. Olen pitänyt tärkeänä, että yritys reagoi ympäristöön ja työskentelee päättäväisesti toiminnan kannattavuuden eteen – sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Virusepidemia lyhensi tähtäysmatkaa ratkaisevasti. Pandemia oli totaalinen poikkeustila ja sen pahimpina hetkinä kyse oli selviytymisestä.
Kyse on kansantaloudesta, joka on valtava näkymätön järjestelmä jossain yritysten todellisuuden taustalla. Yritysten pitää vain luovia sen mukana, tuntea pelisäännöt ja tavoitella positiivista kassavirtaa. Mutta tunnen velvollisuudekseni löytää näihin kysymyksiin jonkinlaisia vastauksia.
Viimekeväisen koronan yleistukikeskustelun yhteydessä minulla oli onni päästä vaihtamaan ajatuksia talouden nobelistin, professori Bengt Holmströmin kanssa. Lähetin Holmströmille uuden viestin ja kysyin mitä hän ajattelee asiakkaitteni kysymyksistä. Holmström vastasi ystävällisesti ja perusteellisesti.
Seuraava teksti perustuu kirjeenvaihtooni Holmströmin kanssa.
1. Mikä on oikea määrä velkaa?
Eräs asiakkaani sanoi ”minut on kasvatettu niin, että maksetaan velat pois niin nopeasti kuin se on mahdollista”. Monet yrittäjät ja yksityishenkilöt ajattelevat näin. Mitä enemmän velkaa toisille, sitä enemmän omaa päätösvaltaa on luovutettu ulos. Mutta samaan aikaan kaikki todistelevat, että kansantalous on eri juttu.
Holmströmin mukaan valtioiden tasolla velkaantuminen on paradoksi: rahajärjestelmä on turvallisempi, kun velkaa on enemmän – ellei sitä ole niin paljon, että valtiota kohtaan syntyy epäluottamusta.
”Valtion velat tyypillisesti kasvavat kasvun myötä. Heilahtelua tietysti tapahtuu, mutta trendimäinen kasvu on perussääntö. Valtion laina on joillekin toimijoille turvallinen ”parkkipaikka” säästöille. Jos valtio ei ota velkaa yksityinen sektori pyrkii kehittämään turvallisia paikkoja sijoittaa rahaa, mutta se voi tehdä rahajärjestelmästä epävakaamman.”
Paljonko on sitten ”oikea määrä” velkaa tässä vaiheessa?
”Kun katsotaan tämän päivän tilannetta, on ilmeistä, että velkaa tullaan ottamaan niin paljon globaalisti lisää, ettei sitä makseta samanarvoisena takaisin. Uskon, että velkoja lykätään (roll over), kunnes talous pääsee jotenkin jaloilleen, ja sitten veronnoston ja inflaation kautta hoidetaan velkatason lasku.”
Holmström sanoo, että lähes kaikki valtiot ovat jättäneet velkojaan maksamatta historian jossain vaiheessa.
”Suomi taitaa olla ainoa poikkeus tästä säännöstä, ja hyödymme siitä edelleen. Useimmin valtiot tietysti maksavat velkoja takaisin uudella velalla ja inflatoimalla hallitsemattoman velan. Molemmissa tapauksissa velka maksetaan takaisin, mutta tietysti eriarvoisena kuin alun perin sijoittajat kuvittelivat.”
2. Miksei valtion lainasammio ole rajaton?
Kun korona iski maaliskuussa 2020, luoton saaminen oli kohtuullisten luottoratingin yrityksille poikkeuksellisen helppoa. Tästä kiitos kuuluu Finnveran ja pankkien yhteistyölle. Mutta syksyllä luottorating astuu uudelleen kuvaan ja luoton saantia rajoitetaan selvästi. Ja se juuri on luotonantajia valvovien viranomaisten tavoite. Ratingin rinnalla luotonsaantiin vaikuttavat vakuudet ja ne rajoittavat useimpien yritysten lainojen määrää ja hintaa.
Arkijärjellä ajateltuna tulee nopeasti kysymys: Miksei valtio auta kaikkia yrityksiä saamaan tarvitsemaansa määrää luottoja (jotka maksetaan takaisin), jos kerran nykyisessä taloustilanteessa valtio saa tarvitsemansa määrän luottoja olemattomalla korolla? Suomessa pankit ja Finnvera toimivat loistavasti yhteen, ja tämä yhteistyö voisi tuoda meille kilpailukykyä viennissä.
”Valtiot ja keskuspankit pyrkivät pitämään toimintakykyisiä yrityksiä hengissä mahdollisuuksien mukaan. Toimiva, hyvän bisnesmallin yritys on korona-ahdingon takia pelastamisen arvoinen. Mutta miten pitkään valtio tähän pystyy, ja miten pitkään tähän on tarve, on vaikea arvioida,” Bengt Holmström sanoo.
”Valtion liiallinen tuki voi johtaa vaarallisen balanssiin vanhan pelastamisen ja uuden luomisen välillä. Täytyy asettaa katse eteenpäin, ja nojautua yksityissektorin kykyyn sopeutua, ja keksiä uusia tuotanto- ja toimintatapoja. Paljon työn uudelleenallokointia on edessä.”
3. Onko velka terveellistä?
Yritysten velattomuus on tietyllä tavalla mahdottomuus. Kaikilla toimivilla yhtiöillä on velkaa, ostolaskuja, arvonlisä- ja ennakonpidätysvelkaa, yhteisöverovelkaa. Ne eivät välttämättä ole erääntyneitä, mutta on mahdotonta maksaa toiminnan kuluja koko ajan käteisellä. Velattomuudella tarkoitetaan yritysten kohdalla, ettei ole velkakirjalainoja tai erääntyneitä maksuja.
Kuten mainittiin, liika velka johtaa päätösvallan valumiseen toisille. Toisaalta velattomat yhtiöt saattavat muuttua varovaiseksi, ne eivät hae kasvua riittävän aggressiivisesti vaan hakevat nopeinta kasvuvauhtia, jota voivat toteuttaa ilman lainojen nostoa.
Peruskysymys siis kuuluu: Johtaako velattomuus tehottomuuteen? Olisiko kysymys varjelusta ja varmistamisesta? (Tällä en tarkoita Google/ Alphabetin, Facebookin, Microsoftin ja Applen kaltaisia yhtiöitä.)
”Aivan oikein. Velka velvoittaa takaisinmaksuun. Se on omiaan asettamaan paineita yritysjohdolle. Nuo mainitsemasi yritykset eivät varsinaisesti tällaisia paineita tarvitse, koska niitä johtavat omistajat, joten kannustimet ovat kunnossa. Toinen tärkeä aspekti on se, että velan kautta voidaan aktivoida yrityksen kiinteää pääomaa eli luoda likvidejä varoja passiivisesta pääomasta kollateraalin kautta. Velka on halvin ja myös vanhin tapa rahoittaa toimintaa.”
Holmström muistuttaa, että ilman velkarahoitusta eläisimme köyhän elämää.
”Mainitsemasi yritykset ovat ottaneet velkaa ostaakseen omia osakkeitaan. Kuulostaa järjettömältä tai edesvastuuttomalta, mutta sitä se ei ole. Kysymys on turvallisen kollateraalin luomisesta, jota voidaan käyttää esimerkiksi repo-markkinoilla.”
Jo ennen koronaa oli varovaisuutta ilmassa investointien suhteen. Hyvien yhtiöiden (luottoratingilla mitattuna) investoinnit vähenivät, yrityskaupoissa olivat liikkeellä kaikkein vakavaraisimmat, siis ne jotka eivät tarvinneet välttämättä ulkopuolista rahoitusta. Iät ja ajat on ajateltu, että korkotason lasku lisää investointeja. Mutta eikö niin olekaan?
Holmströmin mukaan valtavan epävarmuuden psykologia saa rahat pysymään pankkitileillä.
”Epävarmuus on valtava. Kukaan ei tiedä milloin korona rauhoittuu, pelko häviää ja maailma alkaa palata normaaliin tilaan. Ennen kuin tästä tulee selkeämpiä merkkejä investoinnit pysyvät alhaalla, vaikka korot ovat alhaiset. Pankkitilit ovat pullollaan ja reservit kasvavat. Suomessa tarjotaan yrittäjille valtion tukea lainanottoon, mutta se ei käy kovin hyvin kaupaksi.”
Johtopäätökset:
Valtion velanoton rajoja ei pysty etukäteen vetämään.
Suunta on selvä; yritysten tukeminen pitikin aloittaa silloin kun se aloitettiin. Sitä pitää jatkaa toistaiseksi, koska ei tiedetä milloin lopettava – ei ainakaan vielä.
Jos suorat tuet ovat kohta aika lopettaa, olisi kuitenkin jatkettava edullisten (=olemattomien vakuusvaatimusten) lainojen myöntämistä yrityksille. Ei ole kohtuutonta myöntää esimerkiksi Finnveran kautta luottoja. Ja kysymys elinkelpoisuudesta voidaan kohta ohittaa. Jos yritys on olemassa kaiken tämän jälkeen syyskuussa, se todellakin todistanut elinkelpoisuutensa!
Sanastoa
Luottorating = Luottoratingistä lisää minun ja Matti Apusen kirjassa Hyvä omistaja: Mitä suomalainen PK-yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta.
Repo-markkinat = Repo (repurchase agreement) on takaisinostositoumus, eli rahoituksen antaja myöntää varat panttia (vakuuksia) vastaan ja myyjä sitoutuu lunastamaan sen tyypillisesti seuraavana päivänä takaisin.
Inderesin Marianne Palmun mukaan repo on ”isojen pelureiden panttilainaamo. Esimerkiksi USA:n repo-markkinalla toimijat joko hakevat tai myöntävät lyhytaikaista rahoitusta vakuuksia eli USA:n velkapapereita, vastaan: ”Markkinan koko on valtava, 3 000 miljardia dollaria, ja se on elinehto monen muun markkinan (mm. velkakirjamarkkina) toimivuudelle.”
Kollateraali = Takuut, velkoja vastaava varallisuus.
