Warren Buffettin testamentti
· Kun yritys tekee tulosta 81 miljardia dollaria, se hätkäyttää. Kun tuloksen takana on maailman menestynein sijoittaja Warren Buffett, joka avautuu omasta kuolemastaan, se hätkähdyttää vielä enemmän.
· Buffettin superkonsernin Berkshire Hathawayn tulos on ollut pitkään eräänlainen markkinoiden mittatikku. Buffettin menestyksellinen kilpailu indeksejä vastaan on muodostunut otteluksi, jonka perusteella tehdään turhankin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sekä Berkshirestä että markkinoista.
· Tällä kertaa Buffettin odotettua, vuotuista osakaskirjettä leimasi sen lakonisuus ja maltillisuus, mutta Buffett ei olisi Buffett ellei mukana olisi hiukan piiskaakin.
Monialajätti Berkshire Hathawayn (BRK) tulos, 81 miljardia, on niin massiivinen, että sitä pitää katsoa hiukan kauempaa, jotta tajuaa sen suuruuden. Se on selvästi suurempi kuin Suomen valtion budjetti; jos tätä tulosta jaettaisiin käteisenä tuhat euroa sekunnissa, sen jakamiseen menisi lähes kolme vuotta.
Mutta paljonko tämä tulos oikeasti oli, 24 vai 81 miljardia dollaria?
Buffettin ja BRK:n oman laskentatavan mukaan tulos oli 24 miljardia, ja tätä lukua Buffett on toistuvasti kehottanut seuraamaan. Tässä summassa ei ole otettu lukuun arvonmuutoksia, joita amerikkalainen kirjanpitokäytäntö (GAAP) vaatii huomioimaan, ja arvonmuutoksilla korjattu tulos on siis 81 miljardia.
Mutta miksi viralliset ohjeet vaativat raportoimaan tuloksen, joka ei ole omistajankaan mielestä totta? Se herättää tavallisessa sijoittajassa herkästi tunteen, että onko missään tuloksen laskennassa mieltä, jos vuodesta toiseen tulokset heittelevät kymmeniä miljardeja – siis tuhansia miljoonia.
Siis: Olisiko tulos totta, jos Buffett olisi myynyt kaikki osakkeen viime vuoden viimeisenä päivänä? Olisiko tuosta myynnistä menneet verot huomioitu tuloksessa? Jossain on varmasti näitä koskevat säännöt, mutta osakkeenomistajalle tilanne on vähintäänkin hämmentävä. Noin 57 000 000 000 dollarin eroa on vaikea käsittää.
Omahan oraakkeli on tällä hetkellä 89-vuotias. Hänen terveydentilaansa on seurattu tarkoin ja yhtiökokouksissa häneltä tiedustellaan toistuvasti mitä tapahtuu hänen jälkeensä. Buffett on yleensä kuitannut tämän huumorilla, kääntynyt Omahan yhtiökokouksen lavalla yhtiökumppaninsa Charlie Mungerin puoleen ja kysynyt:
”Charlie, onko meillä suunnitelmissa kuolla lähiaikoina?”
”Ei”, Munger vastaa ykskantaan ja hörppää Cherry Cokea.
Nyt Buffett antaa kysymykseen suoran vastauksen.
”Yhtiönne on sataprosenttisesti valmistautunut lähtöömme”, hän kirjoittaa. Hän avaa testamentissaan, että hänen hallussaan olevat BRK:n osakkeet palautetaan markkinoille seuraavan 12-15 vuoden aikana tavalla, joka mahdollisimman vähän häiritsee yrityksen toimintaa ja osakkeen arvon luonnollista kehittymistä.
Testamentin avaaminen osakkeiden siirtymisen osalta osoittaa minusta syvää kunnioitusta osakkeenomistajia kohtaan. Tämä on älykäs, sujuva tapa vastata jatkuviin kyselyihin eläkkeelle jäämisestä. Buffett on varmasti turhautunut uteluihin omasta luopumisestaan, kun hänellä itsellään olisi vielä halua ja kykyä jatkaa ja tulos on hyvä.
Sen sijaan kirjeessä ei ollut mitään uutisten suurista vakioaiheista, Kiinan ja USAn kauppasuhteista eikä virustautien vaikutuksesta talouteen. Jälkimmäistä Buffett sivusi sen verran, että vakuutti BRK:n olevan valmis kaikkeen, myös koronaviruksen aiheuttamaan kurssilaskuun. Toisaalta jos yrityksen kassassa on rahaa lähes 140 miljardia dollaria, varautuminen on hiukan keskimääräistä helpompaa.
Hän tuskin on valmistautunut täsmälleen siihen kurssilaskuun, joka on käynnissä juuri nyt, mutta "jäsenkorttikapitalistina" hän ei epäröi käyttää tilannetta hyväkseen.
Buffett palaa vanhaan suosikkiaiheeseensa, kertyviin voittovaroihin ja niiden potentiaaliin. Paljonko niistä on tähdellistä jakaa omistajille osinkona?
Kysymys on siitä, minkälainen luottamus osakkeenomistajilla on liikkeenjohdon kykyyn käyttää voittovarat bisneksen kasvattamiseen. Hän saa tukea taloustieteilijä John Maynard Keynesiltä, joka sanoi eräässä 20-luvun kirja-arviossaan, että ”hyvin johdetut yhtiöt eivät, pääasiassa, jaa osakkeenomistajilleen kaikkia hankkimiaan voittoja”.
Toisin sanoen yhtiöt, jotka uskaltavat panostaa, eivät jaa kaikkea osinkona. Se vaatii kanttia ja itseluottamusta. Se on sama kuin sanoa: ”Me saamme nämä rahat tuottamaan paremmin”.
BRK on tunnettu siitä, että se ei jaa osinkoja. Samoilla linjoilla sen kanssa ovat Google ja Facebook, joiden kassa on jo järkyttävän kokoinen. Mutta toisaalla on huikean menestynyt Apple, johon Buffettkin uskoo, joka kyllä maksaa osinkoja ja ostaa omia osakkeitaan.
Olen ihmetellyt joidenkin maailman parhaiden yhtiöiden kasvuvauhtia verrattuna suuriin, pitkäaikaisesti menestyviin suomalaisiin yrityksiin. Suomessa mikään iso yhtiö ei kasva lähellekään vastaavaa vauhtia. Meillä ei myöskään ole yhtiöitä, jotka julkisesti lupaisivat panostaa toimintaan ja pidättäisivät voittovarat omassa pussissaan. Onko tämä itsetuntokysymys? Bisneskulttuurikysymys?
Voi olla Suomessa johto arvioi, että on hiukan liian hankalaa selittää osakkeenomistajille, ettei osinkoa jaeta lainkaan, koska ”tavoitteemme on kasvattaa tulosta 30-50 %, tai liikevaihtoa 20 %”.
Buffett otti kantaa myös yritysten hallituksiin ja niiden rooliin. Hän puhuu ”spanieleista” ja ”pitbulleista”, jotka ovat hauska kielikuva tutulle teemalle: Uskaltaako hallitus ottaa sen roolin, joka sille kuuluu.
Pitbulleilla Buffett viittaa itsenäisiin, aggressiivisiin hallituksen jäseniin, jotka dominoivat osaamisellaan ja kokemuksellaan hallituksia. Hän voi tarkoittaa myös ns. aktivistisijoittajia, joiden tapana on usein hankkia 1-3 % yhtiön osakkeista, vaatia paikkaa hallituksesta ja laittaa sitten tuulemaan. Idea on kuitenkin sama, he eivät tunteile eivätkä kaveeraa toimivan johdon kanssa. He ovat taistelukoiria, joiden leuat eivät päästä irti vaikka mitä tekisi.
Spanielit tulkitsen vastaavasti pehmeiksi ja ehkä mukavuudenhaluisiksi hallituksen jäseniksi, jotka syövät toimitus- tai pääjohtajan kädestä. Tosin tässä kohtaa voisi esittää perustellun vasta-argumentin, onko tässä ongelmaa silloin, jos pääjohtaja on huomattavan kyvykäs, jopa kyvykkäämpi kuin hallituksen jäsenet yhteensä?
Joka tapauksessa hallituksen jäseniltä vaaditaan aina toimitusjohtajan haastamista. Oletko sinä spanieli vai pitbull?
Buffettin tämänvuotinen kirje oli vain 13-sivuinen, kun sen ”normaali” mitta on ollut joskus jopa 30.
Kirje oli niin lakoninen, että sen tulkinta oli hetkittäin jopa työlästä ja konkreettisten ohjauksen löytäminen vaikeaa. Buffett tuli avuksi ja avasi aihetta lisää CNBC:n seuraavan maanantain haastattelussa.
Kirjeeseen ei sisältynyt tunnustusta siitä, että BRK:n sijoitusfilosofia olisi murentunut, koska se ei enää lyönyt S&P500 -indeksiä. Tämä teema oli paljon esillä mediassa juuri ennen kirjeen julkistusta. Buffett ei myöskään liputtanut suuria sijoitusvirheitä kuten hän toisinaan on tehnyt.
BRK:n osakeomistuksista odotettiin turhaan paljastuksia tulevista hankinnoista tai realisoinneista.
Berkshiren 15 suurimman pörssiomistuksen osakkeiden markkina-arvo on 248 miljardia dollaria. BRK on ostanut Applen osakkeita 35 miljardilla, keskihintaan 141 USD, ja näiden osakkeiden arvo oli vuoden viimeisenä päivänä noin 74 miljardia. Hankintahintaan nähden Apple-sijoituksen arvo on noussut huimat 109 %.
Sijoituksia kommentoidessaan Buffett viittaa shakin entiseen maailmanmestariin Bobby Fischeriin. ”Jos on shakkiammattilainen”, hän huomauttaa, ”kannattaa pelata rahasta vain shakkia.”
Tulkitsen tämän lausunnon piensijoittajan näkökulmasta niin, että sijoitukset pitää valita vain niistä kohteista, joiden toimialan aidosti tuntee. Huippuälykäskään ihminen ei automaattisesti tunne vieraiden pelien logiikkaa.
Vinkkejä sijoittamiseen saa kaikkialta, mutta niiden laatu vaihtelee ja oikeiden neuvojen tunnistaminen huonoista on hankalaa. Siksi oikeiden vihjeiden sijasta kannattaa edelleen keskittyä isoon kuvaan, sijoittamisen filosofiaan.
Buffettiin kirjeet ovat itsessään johdonmukaisin tuntemani sijoitusfilosofia. Hän itse omistajana tai minä BRK:n osakkeenomistajana emme ole joutuneet pysyvästi perääntymään.
Buffett kuvaa omaa pitkäjänteisyyden filosofiaansa näin:
”Emme Charlien kanssa pidä 248 miljardia kokoelmana osakemarkkinoiden vedonlyöntejä – lyhyitä suhteita, jotka katkeavat, koska ”The Street” muuttaa käsityksiään, ”missaamme” tuottoja, arvelemme keskuspankin tekevän jotain, politiikassa tapahtuu liikahdus, ekonomistit ennustavat tai mitä tahansa päivän listalle nouseekaan.”
BRK raportoi aina tulokset korkojen, poistojen, verojen, palkkioiden ja järjestelykulujen jälkeen. Ne ovat kaikki sinänsä ikäviä, mutta hyvin todellisia kuluja, joita toimitusjohtajat ja Wall Street joskus yllyttävät sijoittajia unohtamaan.
Tämä pitkä sihti oli ydin Matti Apusen kanssa kirjoittamassamme kirjassa Hyvä omistaja: Mitä suomalainen PK-yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta (2018). Olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi, että Berkshire Hathawayn miljardimittakaavasta huolimatta Buffettin ohjeet toimivat loistavasti myös ja nimenomaan pk-yrittäjälle ja piensijoittajalle.
