Kassavirtablogi 27.2.2021
Yhden aikakauden loppu
Juha Vikman
Olen nyt seurannut kymmenen vuotta hyvin tiiviisti Berkshire Hathawayn ja Warren Buffettin tekemisiä. Olen käynyt muutaman kerran BRK:n yhtiökokouksessa, joka on aivan ainutlaatuinen ja viihdyttävä tapahtuma. Olen uskovainen.
Ennen kaikkea minulle kevään kohokohtia on ollut se, kun olen odotellut ilmoitusta Buffettin osakaskirjeen tulosta. Hetken tullen olen sitten nautiskellut itse kirjeestä, joissa on aina ollut ajankohtaisuutta, viiltävää kriittisyyttä, silmiä avaavaa näkemyksellisyyttä, hersyvää huumoria.
Ei enää. Nieleskelin hetken pettymystä. Täysin yllätyksenä se ei silti tullut, koska viime vuosina Buffettin kirjeet ovat olleet aiempaa laimeampia ja niistä on ollut vaikeampi innostua. Mutta toivo on sinnikäs olento.
Tämänvuotinen Buffettin kirje tuli lauantaina 27. helmikuuta klo 15 iltapäivällä, kuten oli luvattu. Muuta odotusten mukaista siinä ei sitten ollutkaan. Kirje oli toteava, jopa tylsä, eikä siinä otettu kantaa mihinkään niistä isoista teemoista, joita ennakoin eilisessä blogissani – osinkoihin, kryptovaluuttoihin tai pandemian pitkäaikaisvaikutuksiin.
Buffett valistaa meitä, että Berkshire Hathawayn nettotulos 2020 viimeisellä kvartaalilla oli 36 miljardia dollaria, koko vuosi 42,5 miljardia. Operatiivinen voitto koko vuodelta oli – 9 % edelliseen vuoteen verrattuna. Omia osakkeita on ostettu 25 miljardilla, kun järkevän hintaisia ostokohteita ei löydetty. Nämä ovat tyypillisiä suuren rahaston lukuja pandemiavuodelta 2020.
Ja siinä se sitten olikin, suurin piirtein.
On tietysti kiva tietää, että BRK omistaa 5,4 % Applesta, mutta Vanguard ja BlackRock omistavat Applea enemmän. Ei edes uutista vallanvaihdosta BRK:sta. Kirjoittamani profiili Greg Abelista jäi taas vuodeksi kirjoituspöydän laatikkoon.
Kirjeen suurin yllätys taisi olla BRK:n toukokuisen yhtiökokouksen siirtäminen Omahasta Los Angelesiin. Los Angeles on Buffettin pitkäaikaisen yhtiökumppanin Charlie Mungerin kotipaikka, ja hän osallistuu vapunpäivänä striimattavaan tapahtumaan.
Purin turhautumistani läheisilleni. Kuulin kommentit ”mieti minkä ikäinen hän on” ja ”kaikki päättyy joskus”.
Avasin pienen alkoholittoman oluen, joka sekin oli liian juhlava tähän antiin nähden. Mietiskelin mielessäni, onko vanhan miehen comeback vielä mahdollinen tai todennäköinen.
A propos Charlie Munger. On ilmeistä, että 90-vuotias Warren Buffett alkaa olla väsynyt. Mutta onneksi meillä on 97-vuotias Charlie.
Munger kommentoi kuluneella viikolla kärkkäästi maailman tapahtumia Daily Journalin yhtiökokouksessa. Hän otti esille SPACit (Special Acqiuisition Purpose Company), yritysostoihin tarkoitetut erillisyhtiöt, jotka jakavat mielipiteitä sijoitusmaailmassa. Mungerin mielestä maailma pärjäisi paremmin ilman SPACeja ja että ne ovat ”ärsyttävä kupla”. Hänen mukaansa ne ovat ”mieletöntä spekulaatiota menestysyrityksillä, joita ei ole vielä edes löydetty”.
Munger varoitteli muutenkin velaksi sijoittamisesta ja vanhasta buffettilaisesta teemasta – sijoituskiimasta, jonka synnyttävät sijoitusammattilaiset, joiden palkkiot riippuvat tästä uhkapelurien laumasta. ”Investointipankeissa myydään paskaa tasan niin kauan, kun paska käy kaupaksi,” Munger täräytti.
Henki on tallella!
Mungeria kannattaa siis seurata.
Kirjoitimme hänestä Matti Apusen kanssa oman luvun kirjaamme Hyvä omistaja: Mitä suomalainen yrittäjä voi oppia Warren Buffettilta” (2018). Luvun opetus oli se, että jokainen tarvitsee ehdottoman luotettavan, osaavan ja pitkäjänteisen kumppanin. Juuri nyt näyttää siltä, että Buffett tarvitsee Mungeria enemmän kuin koskaan.
Keskiviikkona Los Angelesissa Munger sanoi vielä jotain viisasta, joka palasi nyt mieleeni. ”Onnelliseen elämään on yksi, yksinkertainen konsti”, hän tokaisi. ” Matalat odotukset. Se on helppo itse järjestää.”
Taidan sittenkin vielä päivystää.
